17-vuotias Susanna valikoitui järjestämäni You are more than beautiful-kilpailun voittajaksi. Kilpailun voittajalle järjestettiin kuvaukset hänelle räätälöidyllä teemalla. Tarkoitus oli järjestää kuvaukset maaliskuussa, mutta päätimme kuvata huhtikuun lopulla parempien säiden toiveessa, sillä suosin itse paljon enemmän ulkona luonnonvalossa kuvaamista kuin studiokuvausta.
TÄMÄ ON SUSANNAN TARINA
Susanna on asunut läpi elämänsä pienessä kunnassa perheensä kanssa, joka ei ole ollut kovin onnellinen eikä perinteinen. Hänen äitinsä henkinen tilanne ei ole mahdollistanut Susannalle turvaa, onnea eikä itsevarmuutta jota nuori ihminen tarvitsisi elämäänsä. Hän on saanut kuulla olevansa ruma, kamala, riittämätön, laiska, tyhmä, itsekäs, huono lapsi. Tällainen elämäntilanne on jättänyt häneen jälkensä ja oman osansa on hoitanut perheestä tulevat uskonnolliset paineet. Pienessä kunnassa toisten elämää ja tekemisiä katsotaan ja arvostellaan tarkkaan, mikä on lisännyt paineita entuudestaan. Susannan oma henkinen tilanne on nykyään parempaan pän, sillä hän on alkanut pikkuhiljaa omaksua oman persoonansa. Omat ajatuksensa ja mielipiteensä, tuntemuksensa ja tyylinsä -vaikka tämä ei ongelmitta olekaan tapahtunut, ja henkistä kasvua, kuoresta ulos tulemista, on varmasti luvassa vielä vuosiksi.
Susanna perusteli että näiden seikkojen vuoksi hänelle olisi arvokasta saada nähdä itsensä edes kerran kauniina, kokea olevansa kaunis. Hän tekee matkaa kohti eheytymistä ja haluaa tulla täysin terveeksi psyykkisesti. Tällaista matkaa olen nöyränä tukemassa. ”Vaikka kuvat ovat olennainen osa tätä projektia, uskoisin itse kokemuksen olevan arvokkaampi minulle. Tunne, että joku panostaa minuun, haluaa työskennellä kanssani ja on valmis käyttämään aikaansa minuun, ei ole kovin tuttu.”
Susanna haaveilee muutosta Helsinkiin ja tämä haave olisi tarkoitus toteuttaa vuoden päästä kun hän saa lukio-opintonsa päätökseen. Tämä elämänmuutos ja paikkakunnan muutos tulisi varmasti tukemaan hänen itsenäistymistään ja sen hänen oman onnensa löytymistä, joten toivon että häne haaveensa tulee toteutumaan -aivan ne kaikki, mitä hän ikinä keksiikään unelmoida.
Susanna, olet enemmän kuin kaunis. Olet rohkea, fiksu, kiltti ja upea. Oli upeaa saada tavata sinut ja kiitos että sain jakaa pienen palan matkaa kanssasi!
Stailaus ja kuvat: eevarootsphotography muah: Elisa Paananen
Käydessäni hakijoiden perusteluja läpi nousi Susannan sanat syvimmin esiin. Tunsin yhteyden Susannaan, ja pystyin jonkin verran myös samastumaan häneen. Olen itse köyhästä perheestä jolla on riittänyt paljon haasteita. Kahden villimmän sisaruksen elämänvaiheet ovat vieneet paljon huomiota ja minä olen vain saanut pärjätä itsekseni. En ole kokenut henkistä väkivaltaa, haukkumista enkä vähättelyä, mutta en ole myöskään saanut kokea osaavani oikein mitään. Minua ei ole kannustettu eikä kehuttu, enkä ole saanut onnistumisista palautetta. Osittain se liittyy siihen ettei yksinhuoltajaäidilläni ollut voimavaroja tähän kaikkeen ja osaksi siksi että äitini oli sitä ikäluokkaa joka ei kasvattanut lapsia kehuilla, kosketuksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Pienenä en myöskään osannut enkä uskaltanut pyytää mitään. Maailma ja ihmiset ovat pelottaneet minua, sillä en ole kokenut että minulla olisi valmiuksia pärjätä, enkä oikein edes tiennyt mikä roolini on perheessämme.
Se minkä tulen muistamaan aina, minkä mukaan olen elänyt nuoresta asti, on uskoni siihen että jos olen hyväsydäminen, välitän aidosti ja annan siitä vähästäkin mitä minulla on, muille, tulen pärjäämään omalla tavallani ja jokin karmantapainen tulisi pitämään minusta huolta. En vaihtaisi tätä ajatusmalliani ja elämäntapaani mihinkään, mutta monesti mietin kuinka vinksahtanutta se onkaan että nuori joutuu ajattelemaan näin, kehittämään itselleen tällaisen suunnitelman selviytyäkseen tästä elämästä, kun sen turvan ja luottamuksen tulevana voisi saada kotoakin. Arvostan itseäni suunnattomasti tämän mentaliteetin takia ja olen saanut sillä aikaan paljon hyvääkin, mutta olen myös ottanut köniin sen vuoksi monella eri elämän osa-alueella.
Lähisuvussani ja tuttavapiirissäni on paljon pieniä ja nuoria lapsia, ja olen itsekin ollut äitipuolena nyt yli kaksi vuotta. Pyörittelen paljon ajatuksia kasvatuksesta päässäni ja siitä kuinka lapselle voisi suoda paremmat valmiudet elää elämäänsä. Näitä tarinoita kuulee niin paljon, niin monet elävät elämäänsä arpiensa kanssa, kamppaillen päivästä toiseen, eikä se kamppailu välttämättä koskaan pääty. Toivoisin että ihmiset ja varsinkin vanhemmat osaisivat rakastaa hetkessä, mutta myös kasvattaa lapsiaan pitäen mielessä mitä avuja, työkaluja ja valmiuksia he todellisuudessa teoillaan ja sanoillaan heille tarjoavat heidän matkalleen.
Peace and love, you are ALL more than beautiful! / Eeva
Eeva Roots 