Trust your heart beat

”Ihminen on onnellisimmillaan eläessään omannäköistään elämää. Älä tyydy. Kuten kaikissa asioissa, luota sun heart beatiin, tiedät kun se löytyy.” –Marleen, fitnet

Olen teille kertonutkin että aloitin kaksi kuukautta sitten osa-aikaisessa palkkatyössä. Valitsin työn joka olisi minulle tuttua mutta vaihtelua, työtä jonka osaisin, jossa ei olisi liikaa vastuuta, ja joka tasapainottaisi tämänhetkistä elämääni. Halusin työyhteisön jossa viihtyisin, ja kokeilla olla se työkaveri esimiehen sijaan. Annoin tälle työlle heti kättelyssä kunnollisen mahdollisuuden. Tiesin että se tulisi vaatimaan sopeutumista minulta, ja herättämään myös paljon ajatuksia ja tuntemuksia minussa itsessäni, ja lähdin tähän avoimin mielin myös oppimaan itsestäni. Tiesin myös että kyseisellä työpaikalla on paljon pidempiaikaisia haasteita omasta takaa, ja haasteita minä en todellakaan säikähdä. Olin siinä uskossa että näitä haasteita pyritään selvittämään ja selättämään, vaikka se ei kovin näkyvää ollutkaan. Melko pian kuitenkin ymmärsin ettei näin ollut, ei ainakaan sillä tavalla mitä olin kuvitellut, ei siinä mittakaavassa eikä siinä tärkeysjärjestyksessä kuin olin uskonut. Mielestäni kaikki lähtee henkilökunnasta, ja henkilökunta tulee aina ensin.

Olen tottunut havainnoimaan työpaikoilla todella paljon. Olen aina ollut kiinnostunut henkilöstödynamiikasta, vuorovaikutuksesta, viestinnästä ja johtamisesta, syy ja seuraussuhteesta, työyhteisön hyvinvoinnista ja tuottavuudesta. Olen työurani varrella oppinut yhtä sun toista, ja kun huomaa ettei logiikka pelaa monella osa-alueella osaa myös ynnätä helposti miksi tietyt asiat junnaavat paikoillaan. Haasteeksi nouseekin tässä se, että mitä uusi työntekijä, rivityöntekijä muun henkilöstön joukossa, pystyy tekemään. Todellisuudessa mahdollisuuksia ei ole paljonkaan. Oma positiivinen asenne ammutaan alas ennen kuin huomaatkaan, eikä sinulla ole kunnollista mahdollisuutta vaikuttaa kenenkään muun työskentelytapoihin, työmotivaatioon, kanssakäymiseen työyhteisössä tai edes asiakkaiden kanssa. Voit vain tehdä parhaasi omalla tontillasi, pitää omat kriteerisi korkealla ja pitää huolen että omalta osaltasi edustat yrityksen arvoja myös asiakkaille asti.

Uskon että henkilöt tällä työpaikalla ovat oikeasti ihan hyviä tyyppejä. Mutta jotain on tapahtunut. He ovat uupuneita, ei-motivoituneita, negatiivisia ja turhautuneita. Syitä siihen on varmasti monia, enkä ole heitä siitä tuomitsemassa. Järkytyin kuitenkin henkilöstä joka oli selvästi katkeroitunut, eikä pystynyt pitää pahaa oloa sisällään, edes asiakkaiden läsnäollessa. Ja kuten moni meistä tietää, yksikin mielen myrkyttäjä työyhteisössä vaikuttaa suuresti muihin.. Päätin kuitenkin etten itse halua jatkaa tällaisessa työyhteisössä. Koin etten ollut enää oma positiivinen ja ratkaisukeskeinen itseni, vaan tunsin oloni voimattomaksi. Olen aiemmissa työpaikoissani mukautunut, joustanut, ottanut osumaa ja niellyt vaikka mitä, mutta ratkaiseva ero on se, että olen halunnut luoda uraa näissä aiemmissa yrityksissä, kun taas tämän työn piti olla sivutoimista myös henkisellä tasolla, ei työtä josta tuon ongelmia mukaan kotiin. Lisäksi lähimuistissani on myös paljon hyviä kokemuksia aiemmista työpaikoistani, ja kun olet ollut osana toimivaa, onnellista, tuottavaa tiimiä, et haluaisi enää ottaa takapakkia. En halua tyytyä. Työ vie suuren osan ajasta ja elämästä. Kun huomasin ettei yhden työn lisäksi energiaa jääkään enää niihin muihin töihin, niihin töihin joilla yritän nimenomaan luoda sitä uraa pikkuhiljaa, ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin olla rehellinen itselleen ja priorisoida nitä omia tavoitteita ja unelmia.

Mutta tulipahan sekin koettua, ja kyllä, voin sanoa oppineeni jälleen paljon itsestäni, ja olen entistä varmempi omasta osaamisestani, ja omasta suunnastani tässä elämässä.

Rokrok ja luota sun heart beatiin! / Eeva

TRANSLATION:

”You are the most happiest when living the life that looks and fels like you. Don’t settle. In all things, trust your heart beat, you’ll know when you find it.” -Marleen, fitnet

I started a part-time job two months ago. I chose a job that’s familiar but variation. A job that I knew I’d be good at, that doesn’t come with a great responsibility, and would balance my current situation in life. I wanted a workplace I would enjoy working in, and also to be a co-worker instead of a superior at this time. I gave a fair chance to this place from the get go. I knew it would going to require some adaption from me and that it would also be a learning process at the same time. I also knew there were a lot of long-term challenges in this particular workplace and I’m always open for challenges. I was in the belief that these challenges were intended to clarify and overcome, even tho it wasn’t that visible. But it didn’t take long for me to realize that wasn’t the case, not in a way I had believed, not in the scale I thought and not in the right order of importance. In my opinion it all starts with the staff, the staff always comes first.

I’m used to observe the workplace a lot. I’ve always been interested in the dynamics of personnel, interaction, communication and managment, the cause-and-effect relationship, the well-being and the productivity of the workplace. I’ve learned a thing or two along the way of my career and when you notice that the logic is missing in many areas it’s not that hard to point out why things aren’t progressing. And the challenge in this particular case is, what’s a new employee, a line worker among the other staff, is able to do. The reality, not much. Your positive attitude is shot down before you know it and you don’t have a proper opportunity to influence anyone else’s way of working, motivation, interaction on the work community, or even with the customers. You can only do the best in your own behalf, keep your standars high and make sure you yourself represent the values of the company to the customers.

I believe that the people in this workplace are all good, nice people. But something has happened. They are exhausted, non-motivated, negative and frustrated, and there must certainly be many reasons for that. I don’t judge them. However, I was shocked by a colleague who had clearly embittered and was unable to keep her negativity inside, even in the precense of customers. And, as many of us know, even one negative colleague will greatly affect others in the work community.. However, I decided I don’t want to proceed working in such workplace. I felt I was no longer my positive and solution-focused self, but I felt powerless. In my previous jobs I have adapted, bended and taken hits, but the crucial difference is that I wanted to pursue a career in those previous workplaces. While, in fact, this job was sopposed to be part-time, mentally and physically, a job from where I don’t drag troubles to home. In addition, I also have many good experiences from my previous jobs, and once you’ve been a part of a functioning, happy and productive team, you don’t want to settle. I don’t settle. Work takes up a large part of your time and life. When I noticed that after I was done with this job there were no energy left to my other jobs, the jobs that I try specifically to create a career for mysellf little by little, the remaining option was to be truly honest with myself and to prioritize my goals and dreams.

But now I can say I did it, I gave it a fair chance, and I can once again say I have learned more about myself and am even more convinced of my own abilities and my direction in this life.

Rokrok and trust your heart beat! / Eeva

Roots Photography – ”Bond girl”

Lauantaina kuvasimme ystäväni Mariannan kanssa fashion-kuvia joista muodostuikin selkeä Bond-tyttö teema! Visio oli hyvin selkeä ja mehustelin sitä muutaman viikon sormet syyhyten ennen itse kuvauspäivää. En ole ehtinyt pariin kuukauteen kuvaamaan varsinaisesti mitään sessiota jonka olisin saanut itse suunnitella ja stailata, ja siksikin odotin tätä päivää kuin kuuta nousevaa. ”Taiteilijalle” on parasta kun pääsee toteuttamaan sitä omaa visiotaan, ja saa esitellä omaa tyylisuuntaansa. Tuon kaikkiin ottamiini kuviin yleensä stailauksella omaa näkemystäni esille, mutta tietysti varsinkin kuvaustapa, asettelu, lokaatio ja kuvankäsittely on se mihin pystyy eniten vaikuttamaan. Kun pystyt vaikuttamaan kaikkiin elementteihin, tuntuu elämä pelkältä juhlalta!

Mariannan kanssa olen kuvannut monesti aiemminkin, enkä pysty tarpeeksi hehkuttamaan kuinka onnellinen olen siitä että hän lähtee ideoihini joka kerta innolla mukaan, saapuu paikalle kuvankauniina ja mikä parasta, valmiina rokkaamaan joka scenen! Hallelujah!

Kuvasarjan ensimmäinen kuva on otos josta olen kaikista ylpein tähän astisista kuvistani.

eevarootsphotography

Rokrok! / Eeva

6Processed with VSCOcam with hb2 preset

TRANSLATION:

On Saturday we had a photoshoot with my friend Marianna; a fashion shoot with a strong Bond girl vibe. The vision I wanted was very clear and I was ’bout to burst waiting for the actual shooting day! I haven’t had the time to ceate, style and shoot and photoshoot of my own for a couple of months and that was also the reason I was eager to get my hands on this one. To an artist it’s the best thing ever to get to work on your own vision and get to showcase the genre and style you love. I almost always add my own mark to the photos I take by styling the models, but the setting, location and editing is still those elements you can work on every time. When you have all the elements to work on, it’s like heaven!

I’ve shot with Marianna many times before, and I can’t tell you enough how happy I am for she is excited every time and ready to jump right in, and in addition she shows up looking like a goddess and most of all, is ready to rock every scene! Hallelujah!

The first picture of this set is by far my favorite photo I’ve ever taken.

eevarootsphotography

Rokrok! / Eeva

Proactive, not reactive

Ystäväni linkkasi minulle videon jossa kerrotaan maailman menestyneimpien ihmisten aamurituaaleista. Sen lisäksi että monen heidän aamurutiineissa toistuu fyysisestä kunnosta huolen pitäminen toistuu myös henkiseen hyvinvointiin keskittyminen. Kokonaisvaltaisesti itsestään huolehtiminen ja itsensä valmistaminen alkavaan päivään. Moni meditoi tai muulla tavalla visualisoi kuinka haluaa päivänsä menevän ja lähtee näin aina positiivisena uuteen päivään, ja tästä asennoitumisesta tunnistan myös itseni vahvasti.

Aloin myös videon katsottuani miettimään osittaista hengähdystaukoani yrittäjyydestä. Hengähdystaukoni ei tarkoita että tekisin vähemmän töitä, ei suinkaan, päiväni ovat hyvinkin työntäyteisiä. Se tarkoittaa että teen erilaisia töitä ja eri tavalla. Niin käytännön tasolla kuin henkisestikin. Olen kertonut että omiin aamurutiineihini on kuulunut rauhallinen päivän suunnittelu ja to do listan laatiminen jokaiselle päivälle. Mutta sen sijaan että vain listaisin asioita joita on saatava tehtyä, pakollisia asioita, kuten laskujen maksua, verkkosivujen päivitystä, meileihin vastaamista ja varaston täyttöä, on sen takana paljon muutakin. Käytän joka päivä aikaa tulevan suunnitteluun ja hahmotteluun. Lisäksi kirjaan konkreettisia tavoitteita aikajanalle tasaisin väliajoin ja laadin suunnitelmia sen perusteella. Töitä ja velvollisuuksia ei ole järkeä hoitaa vain jotta ne tulisi hoidetuksi, itselleni ainakin on tärkeää että on päämääriä ja myös välietappeja joilla pystyy mittaamaan omaa edistystään, oli projekti tai tavoite mikä tahansa, ja jotta muistaisi koko ajan miksi niitä asioita oikein tehdään, ja minkä eteen. Tavoitteiden visualisointi on tärkeää myös siksi että konkreettiset teot ja vaiheet joiden avulla pystyy saavuttamaan asetetut tavoitteet on näin helpompi pilkkoa osiksi; konkreettisiksi käytännön teoiksi. Tässä vaiheessa pystyy hyvin hahmottelemaan millä eri tavoin tavoitteen voisi saavuttaa ja ymmärtää itsekin paremmin mitä se sinulta itseltäsi ja muilta tulee vaatimaan.

”IF YOU FIND YOURSELF REACTING, YOU AREN’T INVESTING ENOUGH TIME IN PLANNING”

Omat tavoitteet on hyvä visualisoida ettei huku velvollisuuksien aiheuttamaan stressiin ja jotta mieli pysyy motivoituneena ja innostuneena. Väittäisin että lähes jokaisessa työssä ja työpäivässä tulee vastaan tilanteita ja tehtäviä jotka syövät odottamatta aikaa niiltä asioilta jotka olit etukäteen priorisoinut. Mikäli hyppäät tähän oravanpyörään, että hoidat vain näitä ”ylimääräisiä” ja odottamattomia tehtäviä, et pian enää saa hallintaan asioita jotka ovat prioriteetteja. Alat uskottelemaan itsellesi ja muille että on liian kiire saada kaikkea tehtyä etkä ymmärrä pysähtyä miettimään toimintasuunnitelmaa uudelleen. Pidemmällä aikavälillä tämä voi tarkoittaa sitä että yritys tulee jäämään tavoitteistaan myynnillisesti, palvelun taso ei enää täytä yrityksen vaatimia kriteereitä, henkilökuntasi tulee uupumaan ja voimaan huonosti,  ja työolosuhteet voivat mennä rempalleen monella eri tavalla -ja sinä itse rimpuilet selvitäksesi päivästä toiseen. Pyri siis muistamaan tavoitteet ja prioriteetit niinäkin hetkinä kun työtaakkaa tuntuu olevan liiaksikin, sillä jokapäiväisillä valinnoillasi voi olla pitkäkantoiset seuraukset.

”A GOAL WITHOUT A PLAN IS JUST A WISH”

Kun tekee asioita jatkuvasti selkeiden ja ”suurempien” tavoitteiden mukaan, saattaa se kaikki panostus sekä ajatus- ja suunnittelutyö myös uuvuttaa, sillä ne ovat läsnä jokaisessa päivässä. Tarkoitan tällä ennakoivaa työskentelyä, jossa esimerkiksi jokainen sähköpostikin jonka lähetät merkitsee sinulle brändimielikuvan luomista. Minä en henkilökohtaisesti ole uupunut konkreettisesta, ajassa mitattavasta työmäärästä, jaksan painaa vaikka kuinka pitkää ja hektistä päivää. Tällä hetkellä minulla ei vain riitä energia kaikkien eri osa-alueiden suunnitteluun JA läpiviemiseen omassa yrityksessäni, ja siksi olen pilkkonut itselleni alueet joihin nyt keskityn, pelkästään, hetken aikaa. Se tarkoittaa sitä että olen astunut konkrettisesti hetkeksi tiettyjen töiden ulkopuolelle, ja huomaankin että tämä on ollut minulle hyvä valinta; mieleni saa levätä tavalla jolla se ei ole saanut muutamaan vuoteen.

Läpivienti onkin sitten se osio jota ei sovi ohittaa. Sillä ei ole paljoakaan merkitystä tiedätkö yrityksesi tavoitteet, arvot ja toivotut toimintamallit mikäli et osaa niitä työssäsi toteuttaa ja harjoittaa. Tämä on erityisen tärkeää jos työskentelet minkäänlaisessa johto- tai esimiesasemassa. Sinulla tulee olla valmiudet ja tarvittava osaaminen johtaa henkilökuntaasi tavalla joka tukee yrityksesi tavoitteita ja arvoja, ei riitä että hoidat oman tonttisi pakolliset työtehtävät sujuvasti -mutta siitä on hyvä aloittaa, sillä jos et saa omia työtehtäviäsi pidettyä ajan tasalla, et todennäköisesti saa aikaa riittämään tarvittavaan henkilöstön johtamiseenkaan.

”SUCCESS ISN’T JUST ABOUT WHAT YOU ACCOMPLISH, IT’S ABOUT WHAT YOU INSPIRE OTHERS TO DO”

Rokrok! / Eeva

goal

A smooth sea never made a skilled sailor

Vaikeina ja haastavina aikoina pidän pääni pystyssä ja mielen positiivisena. Huippuhetket puolestaan ovat minulle eräänlainen reality check, hetkiä jolloin pystyn tajuamaan että unelmat ja tavoitteet ovat saavutettavissa kovalla työllä, hyvällä suunnittelulla, uskolla ja päättäväisyydellä. Uskon että kun yksi tavoite on saavutettu on aika asettaa itselleen seuraava ja lähteä sen perään. Jokainen uusi vaihe ja uusi askel vaatii uuden minän. Vahvemman otteen, viisaamman lähestymistavan, ja mielentilan jota ei voi horjuttaa. Tuloksia ei voi mitenkään nähdä yhdessä yössä, mutta voit tuntea muutoksen joka askeleella kun jaksat kulkea oikeaan suuntaan ja työskennellä kovasti tavoitteesi eteen.

Totuus on etten ole koskaan päivää kauempaa kerrallaan surullinen tai maassa. Se on sen ansiota että keskityn positiiviseen. En tuhlaa aikaani asioihin joita en voi muuttaa tai joihin en voi vaikuttaa, käytän sen energian parempaan ja viisaammin. Jos keskittyisin negatiiviseen, olisin varmasti usemmin maassa, ja pahemmin. Onnellisuus ja positiivisuus on oman pääni sisällä. Onnellisuus on mitä tunnen itseäni kohtaan, mitä ajattelen arvoistani, elämästäni, tavoitteistani, unelmistani, kuinka koen mahdollisuuteni ja minun oman arvoni. Onnellisuus on sitä kuinka reagoin asioihin joita tapahtuu, asioihin mitä ihmiset sanovat, ja toisten tekoihin. Valitsen reagoida ja ajatella positiivisesti ja työntää syrjään ne asiat jotka eivät minuun liity, minusta johdu, tai vaadi todellisuudessa minulta mitään osallistumista.

Mitä tulee työhöni, tiedän olevani keskeneräinen, eräänlainen work-in-progress. Ja se on minulle jopa enemmän kuin okei. Tähän liittyy jonkin verran surua mutta myös suunnaton määrä innostusta sitä kohtaan mitä on vielä tulossa. En ole koskaan menettänyt uskoa itseeni, enkä siihen että jotakin suurta on vielä tulossa, varattuna juuri minulle. Suruni tulee luopumisesta, siitä että olen päästämässä irti jostakin ja muuttumassa, ja muuttuminen, se voi olla todella pelottavaa toisinaan. Jos se ei olisi, en todellisuudessa olisi muuttumassa. Mutta muutos tarjoaa myös paljon uusia ideoita, uusia näkökulmia, ja aivan uusia unelmia joita tavoitella. Kun mittaan sitä kuinka pitkälle olen päässyt, mitä kaikkea olenkaan saavuttanut, en kysy sitä muilta. Kukaan toinen ei todellisuudessa pysty sanomaan kuinka pitkän matkan olen kulkenut, ainoastaan minä itse, sillä minä olen polkuni yksin kulkenut.

Toiset näkevät muutoksen tai tarpeen muutokseen epäonnistumisen merkkinä. Itse koen sen vahvuutena ja myös viisautena, jo muutoksen tarpeen havaitsemisen, sekä myös itse sen että pystyy pyrkimään muuttumaan, kasvamaan. Ja oikeasti aina luopuessa jostakin tulee tilalle uutta, se raivaa kirjaimellisesti uudelle tilaa.

Toivon että mikä tahansa juuri sinun elämäntilanteesi on, uskallat tunnistaa omat tarpeesi, sen mitä tahdot, mitä et tahdo, ja uskallat vaikka kääntyä 180 astetta omien unelmiesi vuoksi, huolimatta siitä että pelottaa, ja huolimatta siitä mitä muut saattavat asiasta ajatella. Ilman muutosta kaikki pysyy paikallaan ja jos et halua olla juuri siinä, siis JUURI siinä missä nyt olet, ota ensimmäinen askeleesi kohti uutta suuntaa -uutta sinua.

Rokrok you skilled sailor! / Eeva

My low times are met with positivity and my highs are a reality check that dreams and goals are reachable trough stragedy, determination, belief and hard work. I believe that once one goal is met, it’s time to set and reach another. Every level requires a new me. A bigger push, a smarter approach, and a mindset that can not be broken. You can’t see results over night, but you can feel the change step by step when you keep working hard.

It’s true, I’m never sad or down more than a day at a time, and it’s because I focus on the positive. I do not waste my energy on things I can not change or do nothing about, I use that time better and more wisely. If I would focus on negativity I would be down more ofthen and way bigger. Happiness to me is in my own head. The way I feel about myself, my values, my life, my goals, my dreams, my opportunities, my worth. The way I react to things that happen, things that people say, others actions. I choose to react and think positively and aside things that are connected to me.

When it comes to my work I realise I’m a work in progress -and I’m more than fine with that. There’s some sadness in me but there’s also a great amount of excitement for what’s yeat to come, and I have never lost faith in myself, and I do believe great things are coming in my way. The sadness comes from letting something go, and changing, and changing is very scary at times. If it weren’t you wouldn’t actually be changing. But change also offers so many new ideas, new perspective, and brand new dreams to go after. And when I measure how far I’ve come, what I’ve actually achieved, I don’t ask for others opinions. No one else can truly tell how far I have come from where I started except me, it is my path that I have alone walked.

Some people see change or the need for change as a failure. I feel it’s a sign of strenght and wisdom, even realizing there’s that need, and even more when you strive to change and to grow. And let’s be honest, whenever you let go of something you literally make room for something new.

I hope whatever your situation may be, that you have the courage to recognize what you need, what you want and what you certainly don’t want. That you’ll have the courage to turn around, even 180 degrees, for your own dreams, dispite that you may be scared and dispite of what everybody may think. Because without change things will remain the same and if you don’t want to be where you are, I mean JUST WHERE YOU ARE now, take the first step towards the new direction, towards to new you.

Rokrok you skilled sailor! / Eeva

 

Brand new challenges

Kulunut viikko on ollut todella kiireinen ja myös työntäyteinen. Aloitin uuden työn tällä viikolla ja sen myötä olen myös tehnyt paljon itsetutkiskelua. Olin ajatellut että tähän elämäntilanteeseen minulle sopisi työ jossa en ole päävastuussa, kuten olen ollut yksityisyrittäjänä, ja kuten olin esimiehenä ennen yrittäjyyttäni, eli viimeisen viiden vuoden ajan. Huomaan kuitenkin että minusta tuntuu raskaalta seurata vierestä asioita jotka eivät toimi kuten pitäisi, kuten olettaisi, ja kuten on varmasti myös tavoiteltava. Olen tottunut olemaan ”isommassa” roolissa ja olemaan se henkilö joka pistää asioita tapahtumaan. Vie muutoksia läpi, koutsaa, suunnittelee ja organisoi, on tukena ja opastaa, toimii esimerkkinä. Kun olen se henkilö jonka päällä tällainen vastuu lepää, käärin hihat enkä pelkää ryhtyä toimeen. Osaan olla päättäväinen, pitkäjänteinen ja luova tavoitellessani kokonaisuutta jolla tehdään tulosta ja myös nautitaan työnteosta. Kulunut työviikko on tuonut paljon tarkkoja muistoja mieleen edellisistä työsuhteistani, niin hyvällä kuin pahallakin, mutta ehdottomasti enimmäkseen hyvällä, varsinkin tiimistä jonka kanssa sain kunnian työskennellä Tampereella.

Kirjoitin jo aiemmassakin postauksessani siitä että kaipaan vaihtelua ja nimenomaan työtä jossa ei ole niin hurjasti vastuuta aivan joka hetki. Tällä hetkellä en osaa sanoa onko minusta siihen. Yritän kuitenkin suhtautua avoimin mielin uuteen ja myös kokonaan uuteen tilanteeseen, kaikessa rauhassa, hätäilemättä. Se mikä tekee tästä haastavaa on se että olen nähnyt jo aika paljon työelämässäni, oppinut, ja kerryttänyt kokemusta. Olen oppinut paljon ja nopeasti myös siksi että olen aina ollut niin sitoutunut työhöni ja motivoitunut. En voi vain pyyhkiä pois oppimiani asioita ja tehdä töitä toisessa tahdissa.  En ole sama ihminen kuin olin nuorempana. Vaadin ja myös tarvitsen enemmän. Haasteita, taitavia ja motivoituneita työkavereita, toimivaa kokonaisuutta, jotain mitä tavoitella, rutiineja, selkeitä raameja. Pärjään itsenäisesti hyvin työssä, koska voin noudattaa omia kriteereitäni, vaativaakin tasoa, mutta tiimityössä minun tarvitsee nähdä samaa myös muissa. Tätä en ole tullut ajatelleeksi hetkeen, sillä olen tosiaan toiminut yksityisyrittäjänä viimeiset kaksi vuotta, ja sitä ennen vastuu oli minulla saada muut toimimaan tarvitun mukaisesti. Se että jokin asia on vaiheessa ja vielä työn alla ei häiritse minua, kaikilla työpaikoilla on työn alla monia asioita. Se ei häiritse silloin jos muutosta haetaan aktiivisesti. Paikalleen jämähtäminen ja konkreettisten suunnitelmien uupuminen puolestaan on haitta.

Ennen kaikkea näen tämän tilanteen haasteena itselleni. En siten että minun tulisi saada suurta muutosta aikaan työpaikallani, sen enempää kuin minulta pyydetään, vaan sen suhteen pystynkö olemaan tässä roolissa kyseisellä työpaikalla.

Rokrok! / Eeva

 

TRANSLATION:

I’ve been really busy all week with work. I started a new job this week and that has made me do some soul searching as well. I really thought that for now I would like a job with less responsibility, to counterbalance my work as an entrepreneur and my work as a store manager before that. However, I notice that I feel bit stressed standing aside when everything’s not working like you’d expect they would. I’m used to having a ”bigger” role when it comes to work. Being the one who makes change happen, coach, organize, quide, being a good example. When I have that kind of responsibility I’m not afraid to make things happen. I can be very determined, patient and creative when trying to achieve that entirety that makes profit and creates a joyable working environment.

Like I said I thought I could enjoy a job where I’m not the leader. I’ve been looking for some variation. However, at this current moment, I’m not sure if I can do it. I try to keep an open mind for this new situation, with no rush. But the thing that makes this challenging for me is that I have already seen so much in my working life, I’ve learned and I’ve gained experience. I can not just erase the things I’ve learned and seen, and work in a different phase, it’s not that simple. This day, I need and want more than I needed when I was younger. I need challenges, skilled and motivated co-workers, entirety that works, goals, routines and clear frames. When I’m working independently I do great, because I can follow my own high standars, byt working as a part of a team, I need to see some standards and motivation in others too. This is something I didn’t even realize to think about for I’ve been working independently for 3 years and 2 years as a manager before that. So the responsibility has been lying on my shoulders for 4 years. In every working place there are things in progress and that is not a probem for me, if they are consistently trying to achieve change. But not trying to achieve change and lacking accurate plans is a disadvantage.

But above anything else I see this as a challenge for myself. Not that I should get great things and changes done, not more than I’ve asked, but in a way of learning and trying to figure out if I can actually work in this role in this particular working place.

Rokrok! / Eeva

For every new chapter, you need a new you

Päätin jokin aikaa sitten että tulen pitämään taukoa vaatteiden myymisestä ja paljon aikaa vievästä yksittäiskappaleiden kustomoinnista. Jotkut ovat ehkä jotain tämän kaltaista aavistelleetkin kun en ole enää verkkokauppaani täyttänyt uusilla tuotteilla. Tarkoitus on pitää hengähdystauko. Ladata pattereita, luoda uudenlaisia luovia suunnitelmia jatkon suhteen, kasvaa ja kehittyä, ja keskittyä vaihteeksi muihinkin juttuihin. Päätös paussista ei todellakaan ollut helppo, päinvastoin. Kamppailin ajatuksen kanssa kovasti, mietin kuinka sen toteuttaisin, miten se vaikuttaisi minuun, miten se vaikuttaisi yritykseeni ja brändiini, ja mihin tulisin tämän taukoajan käyttämään.

Olen vuoden vaihteen jälkeen keskittynyt enemmän valokuvaamiseen ja blogiini, ja olen myös nauttinut siitä kovasti. Kumpikaan ei ole minulla pelkkää ajanvietettä, vaan suhtaudun sekä kuvaamiseen että blogiini tositarkoituksella; tykkään tehdä kunnolla asioita joita teen, ja koen että pystyn näillä molemmilla osa-alueilla myös itseäni toteuttamaan ja antamaan muille palan itsestäni. En koe että yhteistyöt joita teen blogini tiimoilta myöskään riitelisivät minkään muun kanssa. Rakastan muodin alaa ja esittelen mielelläni muita yrityksiä ja brändejä blogissani, koen että täällä on meille kaikilla tilaa onnistua!

Olen kuitenkin ollut myös hieman hukassa. Hukassa siksi, että Roots Inc. on edustanut minulle hyviä arvoja; kestävää kehitystä, eettisyyttä, taidetta, yksilöllisyyden juhlistamista. Olen kokenut että teen työtä jolla on minulle arvoa ja paljon merkitystä. Nämä ovat edelleen ajatukseni Rootsista ja siksi haluankin pysähtyä miettimään kuinka voin luoda paremmat edellytykset yritykselleni jatkaa toimintaansa -pitkään.

farkku 3_edited

Olen jo jonkin aikaa pitänyt silmällä muita työmahdollisuuksia, töitä, joita voisin tehdä yrittäjyyteni rinnalla. Sekä osaamistani tukevia että myös jokseenkin päinvastaisia, uusia juttuja, vaihtelua. Nyt voinkin kertoa että sain juuri kolmannen työn yrittäjyyteni rinnalle. Yhtä extratyötä olen tehnyt marraskuusta lähtien, yksi mahdollisesti pidempiaikainen toimeksianto alkoi tällä viikolla ja kolmas pesti alkaa ensi viikolla. Töiden etsiminen omilla kriteereilläni ei ole ollut aivan simppeliä, ei myöskään siksi että olen yrittäjä. Olen sivuuttanut myynti- asiakaspalvelutyöt lähes kokonaan, ainakin vaatepuolelta, siksi että olen tehnyt sitä työtä monta vuotta, ja halusin vaihtelua. Yhdestä vaatteiden kierrätykseen suuntautuvasta ketjusta hain kuitenkin extramyyjän paikkaa, sillä kierrätys on lähellä sydäntäni, eikä kyseinen työ ole aivan verrattavissa vaatekaupassa työskentelyyn monestakaan syystä. Haastattelun aikana kävi kuitenkin selväksi että tämä haastattelija /esimies olisi halunnut minut mieluummin avaamaan heille liikkeitä ja myymäpäläällikön rooliin, ja vinkkasi toivovansa että pistäisin oman firmani sivuun. En kuitenkaan hakenut enkä etsinyt esimiesasemaa enkä kyseisestä paikasta kokoaikaista työsuhdetta, joten se jäi siihen. Jos on työskennellyt jo esimiehenä ja sittemmin oman yrityksensä toimitusjohtajana, tuntuu monista extratyön hakeminen kummalliselta, mutta minulle se olisi sopinut omaan elämäntilanteeseeni oikein hyvin. Toinen työ jota hain oli myymälän visualisti. Visualisti, joka suunnittelisi kampanjaikkunoita ja rakentaisi niitä itse valitsemanaan aikana myymälän ollessa kiinni. Liike oli suuntautunut aikuisten naisten bisnespukeutumiseen. Haastattelu meni todella hyvin ja pääsimme hyvään keskusteluyhteyteen alasta ja kyseisestä työstä, olin jo lähes varma että nappaisin paikan itselleni. Lopuksi haastattelija pyysi kuitenkin oman yritykseni verkko-osoitteen, halusi käydä katsomassa mitä teen työkseni. Tiesin tällä hetkellä että en tulisi saamaan paikkaa, sillä monet eivät pysty näkemään tai halua nähdä minun oman brändini ja mallistoni ohi, ja sisäistämään mihin kaikkeen muuhunkin minusta on.

farkku 2_edited

Töitä etsiessä olen myös tehnyt töitä mieheni yritykselle. Hän on opettanut minut tekemään vesieristyksiä, laatoitusta ja saumausta. Olen nauttinut näistä suunnattoman paljon, uuden oppimisesta ja siitä että olen saanut tehdä töitä käsilläni, pidän fyysisestä työstä ja tekemisen meiningistä. Minusta on hauskaa vetää ne raksahousut jalkaan ja get down n’ dirty! Tämä uusin pestini tulee myös hyvään saumaan minulle, sillä olen tehnyt itsenäisesti töitä jo pari vuotta, ja osittain kaivannut kovastikin työyhteisöä. Sen lisäksi että olen introvertti tyyppi olen myös erittäin sosiaalinen. Pidän kaikenlaisesta kanssakäymisestä ihmisten kanssa ja nautin siitä että voin antaa ihmisille jotain; apua, neuvoja, kiitosta, tukea, ystävyyttä, iloa, tsemppausta. Niin paljon kuin haluan itse olla onnellinen haluan myös nähdä muita ihmisiä onnellisina.

Tämä uudenlainen vaihe elämässäni vaatii kuitenkin minulta uudenlaisia ponnistuksia. Minun pitää pysyä avoimin mielin, motivoituneena, innostuneena, ja keskittyneenä. Niin näitä uusia tuulia kohtaan kuin myös sitä kohtaan mitä sydämeni sanoo ja tahtoo. Minun pitää olla valmis muuntautumaan, mukautumaan ja myös heittäytymään, ja kaiken sen keskellä muistaa mikä on minulle itselleni tärkeää. Tilanteet voivat muuttua ja ajatukset siinä samalla, ja siihen pitää osata varautua. Mihin tahansa lähdenkin mukaan, teen sen täysillä ja annan koko panokseni, ja näin on aina ollut. Loppujen lopuksi niiden uusien ovien raottaminen on jännittävää, eikä itsensä kehittäminen ja uusille asioille altistuminen voi koskaan olla pahasta!

Rokrok! / Eeva

 

eevaRootsphotography.com

Olen avannut omat nettisivut valokuvaustyölleni! JIPPII! HURRAY! Nettisivut olivat työn alla pitkään -ajatuksen tasolla. Halusin omat nettisivut joissa ei ole muuta kuin valokuvaustyöni. Minun työni esillä tavalla joka kertoisi minusta valokuvaajana, ja toisi visioni ja kuvaustyylini esiin.

Olen aina ollut kehno tekniikan ja laitteiden kanssa. Olipa kyse sitten kännykän asetuksista, pakastimen sulattamisesta, ja varsinkin kaiken tietotekniikkaan liittyvän kanssa. ”Eeva ja laitteet” on ihan yleinen huvituksen aihe, jonka olen itse rehellisesti aloittanut. En häpeile jos en osaa jotain enkä arkaile pyytää apua. Haluan oppia! Nettisivujen teko tuntui viivästyvän koko ajan, sillä en saanut oikein mistään apua. Omat nettisivut olivat minulle kuitenkin todella tärkeät, en halunnut että kuviani on näkyvillä ainoastaan omalla Facebook-tililläni, varsinkin kun FB huonontaa kuvien laatua. Omilla sivuillani saisin tuotua kokonaisuuden esille siten kuten itse sen koen ja näen.

Päätin lopulta tehdä sivut itse. En lähtenyt opettelemaan koodausta, herranjestas sentään mitähän siitäkin olisi tullut, vaan selailin erilaisia templaatteja ja eri taiteilijoiden kotisivuja, hakiessani suuntaa ja vaihtoehtoisia pohjia omille sivuilleni. Pitkän metsästyksen ja harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Squarespace:n. Se vaikutti käyttäjäystävälliseltä sivujen kokoajalle, ja myös templaateissa oli selkeitä, asiakasystävällisiä vaihtoehtoja, joka oli minulle tärkeää, sillä halusin mahdollisimman yksinkertaiset sivut. Muutamia haasteita matkalla riitti, mutta ratkaisut olivat kuitenkin pääteltävissä ja tietoa sai myös perinteisesti googlettamalla. Itse sivujen kokoaminen ei ollut suinkaan se haastavin ja aikaavievin osuus, vaan sivujen hahmottelu ja sopivan templaatin löytäminen. Tähän kului useita tunteja, voisin jopa väitää että kokonainen työviikko kaiken kaikkiaan. (Vielä enemmän käytin aikaa blogialustani valitsemiseen ja siksi myös blogin aloitus viivästyi!). Minulla oli paljon kriteereitä tämän selkeyden lisäksi, enkä halunnut tehdä kompromissia. Myönnän, kun on kyse työstäni, olen jokseenkin perfektionisti. Joitain asioita voin tehdä löyhemmin, jos on kyse esimerkiksi suuresta ajan säästöstä pitkällä aikavälillä tai jokin asia johon en pysty vaikuttaa tai johon minulla ei ole varaa. Nettisivujen tekeminen ei kuitenkaan kuulu tähän ryhmään, sillä vaihtoehtoja on pilvin pimein ja jos jaksaa nähdä vaivaa (ja minähän aina jaksan) niin voi saada lopulta sellaisen lopputuloksen mitä haluaa. Myönnän että itseäni huvitti ja jänitti ajatus siitä että teen tämän projektin itse, mutta samalla tunsin ylpeyttä itsestäni. Että tässä sitä taas mennään, jos ei jotain osaa niin se opetellaan!

Avasin nettisivuni viime viikon lopulla. Tajusin sillä hetkellä kuinka paljon minua jännitti. Kuka tahansa voi jakaa omassa sosiaalisessa mediassaan valokuvia ja olla harrastelija tai astetta vakavammin valokuvaukseen suhtautuva kuvaaja. Omien sivujen avaaminen tarkoitti minulle että julistan nyt koko maailmalle avoimesti olevani valokuvaaja. MINÄ. Minä joka olen aloittanut kuvaamaan vuosi sitten. Minä joka en ole koskaan opetellut kuvaamista missään, vaan kokeilemalla ja omia vaistojani noudattamalla lähtenyt tekemään. Voinko kutsua itseäni valokuvaajaksi, SAANKO kutsua, ja kuinka ihmiset tulevat minut ottamaan vastaan. Saanko osakseni paljon kritiikkiä ja arvosteluja. Kaikessa varmuudessa jota minulla on ihmisenä, on oman työni esille tuominen aina ollut poikkeus. Työni on jotain mitä luon omalla tavallani, minun kädenjälkeni, aikaansaannokseni, lapseni. Ja koen että jos tämä ei jännittäisi, en oikeasti välittäisi tarpeeksi enkä ymmärtäisi että aina on opeteltavaa ja kehitettävää.

Kuten ihmisiä on myös valokuvaajia moneen junaan. Kuvaajan visioista ja kuvaustyylistä ei voi mielestäni väitellä kovinkaan paljoa, ja siksikin on tärkeää luottaa siihen omaan tekemiseen!

Anyhow, olen valokuvaaja. Rakastan kuvaamista ja pidän työni jäljestä. Olen itse itseni suurin fani, tottakai, koska pyrin luomaan sellaista taidetta jota itse arvostaisin ja ihailisin. Yritän kehittyä koko ajan, mutta pidän myös kiinni omista mielipiteistäni ja näkemyksistäni työni suhteen, enkä anna sen romuttua sillä että jollain muulla on erilainen tapa kuvata.

Kuvakaappauksia mobiililla, katso kotisivut täysversiona: eevarootsphotography.com

web4web3web5web7web 1web8web11web10web9

squarespace.com / build a website