Her Story / winner of You are more than beautiful-photoshoot

17-vuotias Susanna valikoitui järjestämäni You are more than beautiful-kilpailun voittajaksi. Kilpailun voittajalle järjestettiin kuvaukset hänelle räätälöidyllä teemalla. Tarkoitus oli järjestää kuvaukset maaliskuussa, mutta päätimme kuvata huhtikuun lopulla parempien säiden toiveessa, sillä suosin itse paljon enemmän ulkona luonnonvalossa kuvaamista kuin studiokuvausta.

TÄMÄ ON SUSANNAN TARINA

Susanna on asunut läpi elämänsä pienessä kunnassa perheensä kanssa, joka ei ole ollut kovin onnellinen eikä perinteinen. Hänen äitinsä henkinen tilanne ei ole mahdollistanut Susannalle turvaa, onnea eikä itsevarmuutta jota nuori ihminen tarvitsisi elämäänsä. Hän on saanut kuulla olevansa ruma, kamala, riittämätön, laiska, tyhmä, itsekäs, huono lapsi. Tällainen elämäntilanne on jättänyt häneen jälkensä ja oman osansa on hoitanut perheestä tulevat uskonnolliset paineet. Pienessä kunnassa toisten elämää ja tekemisiä katsotaan ja arvostellaan tarkkaan, mikä on lisännyt paineita entuudestaan. Susannan oma henkinen tilanne on nykyään parempaan pän, sillä hän on alkanut pikkuhiljaa omaksua oman persoonansa. Omat ajatuksensa ja mielipiteensä, tuntemuksensa ja tyylinsä -vaikka tämä ei ongelmitta olekaan tapahtunut, ja henkistä kasvua, kuoresta ulos tulemista, on varmasti luvassa vielä vuosiksi.

Susanna perusteli että näiden seikkojen vuoksi hänelle olisi arvokasta saada nähdä itsensä edes kerran kauniina, kokea olevansa kaunis. Hän tekee matkaa kohti eheytymistä ja haluaa tulla täysin terveeksi psyykkisesti. Tällaista matkaa olen nöyränä tukemassa. ”Vaikka kuvat ovat olennainen osa tätä projektia, uskoisin itse kokemuksen olevan arvokkaampi minulle. Tunne, että joku panostaa minuun, haluaa työskennellä kanssani ja on valmis käyttämään aikaansa minuun, ei ole kovin tuttu.”

Susanna haaveilee muutosta Helsinkiin ja tämä haave olisi tarkoitus toteuttaa vuoden päästä kun hän saa lukio-opintonsa päätökseen. Tämä elämänmuutos ja paikkakunnan muutos tulisi varmasti tukemaan hänen itsenäistymistään ja sen hänen oman onnensa löytymistä, joten toivon että häne haaveensa tulee toteutumaan -aivan ne kaikki, mitä hän ikinä keksiikään unelmoida.

Susanna, olet enemmän kuin kaunis. Olet rohkea, fiksu, kiltti ja upea. Oli upeaa saada tavata sinut ja kiitos että sain jakaa pienen palan matkaa kanssasi!

Processed with VSCOcam with a5 presetStailaus ja kuvat: eevarootsphotography muah: Elisa Paananen

Käydessäni hakijoiden perusteluja läpi nousi Susannan sanat syvimmin esiin. Tunsin yhteyden Susannaan, ja pystyin jonkin verran myös samastumaan häneen. Olen itse köyhästä perheestä jolla on riittänyt paljon haasteita. Kahden villimmän sisaruksen elämänvaiheet ovat vieneet paljon huomiota ja minä olen vain saanut pärjätä itsekseni. En ole kokenut henkistä väkivaltaa, haukkumista enkä vähättelyä, mutta en ole myöskään saanut kokea osaavani oikein mitään. Minua ei ole kannustettu eikä kehuttu, enkä ole saanut onnistumisista palautetta. Osittain se liittyy siihen ettei yksinhuoltajaäidilläni ollut voimavaroja tähän kaikkeen ja osaksi siksi että äitini oli sitä ikäluokkaa joka ei kasvattanut lapsia kehuilla, kosketuksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Pienenä en myöskään osannut enkä uskaltanut pyytää mitään. Maailma ja ihmiset ovat pelottaneet minua, sillä en ole kokenut että minulla olisi valmiuksia pärjätä, enkä oikein edes tiennyt mikä roolini on perheessämme.

Se minkä tulen muistamaan aina, minkä mukaan olen elänyt nuoresta asti, on uskoni siihen että jos olen hyväsydäminen, välitän aidosti ja annan siitä vähästäkin mitä minulla on, muille, tulen pärjäämään omalla tavallani ja jokin karmantapainen tulisi pitämään minusta huolta. En vaihtaisi tätä ajatusmalliani ja elämäntapaani mihinkään, mutta monesti mietin kuinka vinksahtanutta se onkaan että nuori joutuu ajattelemaan näin, kehittämään itselleen tällaisen suunnitelman selviytyäkseen tästä elämästä, kun sen turvan ja luottamuksen tulevana voisi saada kotoakin. Arvostan itseäni suunnattomasti tämän mentaliteetin takia ja olen saanut sillä aikaan paljon hyvääkin, mutta olen myös ottanut köniin sen vuoksi monella eri elämän osa-alueella.

Lähisuvussani ja tuttavapiirissäni on paljon pieniä ja nuoria lapsia, ja olen itsekin ollut äitipuolena nyt yli kaksi vuotta. Pyörittelen paljon ajatuksia kasvatuksesta päässäni ja siitä kuinka lapselle voisi suoda paremmat valmiudet elää elämäänsä. Näitä tarinoita kuulee niin paljon, niin monet elävät elämäänsä arpiensa kanssa, kamppaillen päivästä toiseen, eikä se kamppailu välttämättä koskaan pääty. Toivoisin että ihmiset ja varsinkin vanhemmat osaisivat rakastaa hetkessä, mutta myös kasvattaa lapsiaan pitäen mielessä mitä avuja, työkaluja ja valmiuksia he todellisuudessa teoillaan ja sanoillaan heille tarjoavat heidän matkalleen.

Peace and love, you are ALL more than beautiful! / Eeva

Beauty is something you can easily fake, but style and grace you actually have to create

Olen elänyt nuoruuttani siihen aikaan kun ei vielä ollut somea ja uskonkin että sinä aikana oppimani asiat ja totutut tavat kantavat paljon myös tänäkin päivänä -ja suurimmaksi osaksi hyvässä, nimenomaan itseni kohdalla. En tunne tarvetta jakaa jokaista elämäni hetkeä sosiaalisessa mediassa, siitä huolimatta että olen bloggaaja, aktiivinen Instgramin käyttäjä sekä yrittäjä. Jaan mieluiten jotain mitä olen luonut, kuten tyyliäni ja töitäni, ja omaa ajatusmaailmaani ja suhtautumista elämään. En myöskään hio kiiltokuvaa itsestäni, vaan luotan omaan habitukseeni. Se ilmentyy varsinkin siinä, että nappaan omat asukuvani muutamassa minuutissa, joka on päinvastaista toimintaa kuin muita kuvatessani. Työni suhteen olen tarkka, huolellinen ja kriittinen. Käytän aikaa suunnitteluun ja luomisprosessiin alusta loppuun. Omalla kohdallani tämä ei ole tärkeää, minulla on oikeastaan perusrima jota en alita, mutta harvoin jaksan nähdä vaivaa sitä varsinaisesti ylittääkseni. En halua muuttua siksi ihmiseksi joka on liian kriittinen itseään kohtaan, tai epävarma siitä miltä näytän. Mieluummin käytän aikaani miettien sitä mitä edustan ja mitä minulla on tarjota maailmalle -ja se ei ainakaan ole kauneus siinä perinteisessä ja helposti ymmärrettävässä muodossa, vaikka esteettisyyden toivonkin välittyvän.

timb 3_editedProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 preset

Jos lähtee sille tielle että on liian tarkka ulkonäkönsä suhteen, vaarana on että huomio kiinnittyy ainoastaan näihin mitattaviin asioihin minän muiden arvojen kustannuksella. Tämä ei ole tie jota valitsisin itse koskaan kulkea. En ole myöskään koskaan nähnyt että se toisi kenellekään onnea, varmuutta tai todellista hyvää oloa että saa paljon palautetta tai kommentteja omasta kauneudestaan tai vaikkapa vartalostaan -päinvastoin. Sitä alkaa rakentamaan kuvaa sen mukaan mistä olettaa muiden pitävän ja jos esimerkiksi kommentteja ei tule aina tasaisen paljon alkaa miettimään miksi en kelpaa, enkö ole riittävän kaunis. Sen sijaan että käyttäisi aikaa tällaiseen turhaan ja itseään hajottavaan toimintaan suosin ja suosittelen mieluummin itsensä kehittämistä, en paremman ehostuksen opettelemista.

Lupaan sinulle, että itsevarmuus joka kumpuaa sisältäpäin, ja joka perustuu luonteeseesi, ja edustamiisi asioihin ja arvoihin, on mittaamattomassa määrin arvokkaampaa kuin kehut kauneudesta.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

JOGGER PANTS: H&M men  –  BOOTS: Aphrodite (Facebook store)  –  COAT: Second hand and customized  –  SWEATER: Timberland, second hand and customized  –  LEATHER CAP: H&M

TRANSLATION:

I have lived my youth at the time there was no social media. I believe things learned at that time still carry me to this day. I don’t feel the need to share my whole life in social media, despite the fact that I’m a blogger, use Instagram actively and am an entrepreneur. My art, creations and state of mind is what I wish to share. I don’t either try to polish my image or images, I trust my own being. It especially occurs on me taking outfit pictures of myself, I only use few minutes for that -and that is just the opposite of my work, shooting other people. I’m precise, careful and critical when it comes to work and art. I use the time to plan and create, from the beginning to the end. That is not important to me in my own case; I don’t go below the bar, but I rarely exceed it. I don’t want to become that person who’d be too critical to myself or insecure about how I look in each moment. I rather use my time thinking and practising what I stand for and what I have to offer to the world -and it’s not beauty, not in that traditional way or in a way that’s always so easily understood.

If you go on that path, where you’re too strict about the way you look, there is a risk that your attention is only focused on matters to be measured at the expense of other values. This is not the path I would ever choose for myself. I have never seen this bringing anyone happiness, confidence or ease in any way. You may become addicted to praises and admiration towards your looks and start building your image based on what you think others would like. And if there aren’t enough likes and praises you become insecure and start to think you’re not good enough, or beautiful enough. Instead of using the time on this kinda behaviour that can ultimately break and weaken you, rather use time on growing and self development.

I promise you; confidence that comes from within, confidence that is based on your character and the things and values you represent, is far more valuable than any praises of your beauty.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

Shhh, show me

Mitä merkitystä on arvoilla jos ne eivät materialisoidu? Jos niitä ei noudateta, jos niiden mukaan ei eletä, jos ne painetaan sivuun niinä hetkinä kun niillä olisi käytännössä  merkitystä?

Olen käynyt lukemattomia keskusteluja arvojen ympärillä, niin pieniä ja lyhyitä kuin suurempia ja kattavampiakin. Minulla on aina ollut vahva taju oikeasta ja väärästä, mutta mitä merkitystä sillä olisi jos en puolustaisi niitä joita sorretaan, avaisi suutani kun toisia kohdellaan väärin ja antaisi kiitosta silloin kun asiat tehdään kunnolla. Mitä ne hyvät arvot ja oikean ja väärän taju merkitsisivät jos ne eivät muutu todellisiksi; näkyviksi, kuulluiksi ja koetuiksi?

Olen joutunut elämäni aikana moniin ikäviin tilanteisiin joissa olen joutunut aina uudelleen tekemään päätöksen siitä olenko hiljaa vai avaanko suuni jonkun suuremman asian puolesta ja hyväksi. En koe ristiriitaisia tunteita näitä päätöksiä tehdessä, toimin sen mukaan jonka koen oikeaksi, en sen mukaan minkä koen helpoksi. Mutta koen nämä tilanteet raskaiksi, ja epäreiluiksi, enkä todellakaan haluaisi aina olla se joka ottaa luodin muiden puolesta -tai edes itseni takia, siksi että pidän omista oikeuksistani kiinni. Omista oikeuksistani olen kuitenkin satunnaisesti valmis joustamaan ja luopumaan, mutta muiden, kanssaihmisten, kohdalla en. Toivoisin että minun ei tarvitsisi olla aina puolustamassa muita, että maailmassa olisi enemmän oikeudentajua, sääntöjen noudattamista eikä niiden kiertämistä, varsinkin kun on kyse ihmisistä ja ihmisyydestä.

On niin helppoa suoltaa puhetta. On niin helppoa sanoa positiivisia asioita. On niin helppoa sanoa asioita, jos niiden takana ei tarvitse varsinaisesti koskaan seistä. Ja tuntuu että niin moni on jo tottunut tähän, sanomaan mitä sylki suuhun tuo ja mitä olettaa muiden haluavan kuulla, jotta tulisi itse hyväksytyksi, ei aiheuttaisi ristiriitaisia mielipiteitä tai herättäisi välttämättä edes mielipiteitä muissa, ja sama pätee myös siihen suuntaan ettei anna toisten ihmisten sanomisille niin suurta arvoa. Minusta pitäisi antaa. Mitä järkeä on sanoa asioita joita ei todellisuudessa tarkoita? Moni on tähän tottunut ja tästä myös turtunut, ja alkaa toimia itse samoin.

Mutta. ”Actions speak louder than words.” Jos todella toivot jollekin menestystä, varmaan myös autat häntä parhaasi mukaan saavuttamaan tuon menestyksen. Jos toivot jollekin onnea, et varmaankaan tee jatkuvasti asioita jotka voisivat olle tämän onnen esteenä. Jos mielestäsi ihmisille ei saa puhua rumasti, varmaan puutut asiaan sellaisen tilanteen kohdattuasi. Jos et hyväksy rasismia, et varmaankaan ole hiljaa jos kohtaat rasismia lähipiirissäsi. Jos sanot arvostavasi toisen työtä, et varmaankaan pyydä häntä tekemään työtä sinulle ilmaiseksi. Jos joku ihminen on sinulle tärkeä, et varmaankaan kohtele häntä vähättelevästi. Jos haluat tarjota ihmiselle vakautta, et varmaankaan luo hänen ympärilleen epätasapainoa. Jos lupaat jotakin, varmaan pidät myös sanasi. Ja jos arvostan itseäni, en varmaankaan anna muille lupaa kohdella itseäni ala-arvoisesti.

Ja minähän arvostan. Olen monesti joutunut myös puntaroimaan erilaisia suhteita ja ystävyyksiä elämäni aikana. Muiden ihmisten tarkoitusperiä, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Vaikka huomaisin vivahteita epäluotettavuudesta tai epävakaudesta olen silti aina valmis katsomaan tilanteen siihen pisteeseen asti jossa saan varmuuden. Olen kärsivällinen, ymmärtäväinen ja analysoin asioita kaikessa rauhassa, ja on myös paljon mitä pystyn antamaan anteeksi. Annan itsestäni niin paljon kuin normaalistikin antaisin, vaikka hälytyskellot syttyisivät päälle, sillä se on minun luontainen tapani elää ja olla ihmisten kanssa joista välitän; olla oma itseni aidosti ja rehellisesti loppuun asti. Hyväntahtoisuuteni ei kuitenkaan ole naiiviutta, ja jos luottamukseeni tulee isompi särö, on näinä hetkinä tehtävä päätös siitä onky kyseinen ihmissuhde enää omien arvojeni mukainen. Antaako se minulle sitä mitä oletin ja odotin, vai aiheuttaako se minulle pikemminkin ahdistusta ja epäluuloa. Joissakin tapauksissa toisen ihmisen epävakaus ja epäluotettavuus rikkovat minua enemmän kuin tätä henkilöä itse, ja olenkin ymmärtänyt että yksi suurin yhdistävä tekijä sille miksi jotkut tekevät huonoja valintoja elämässään ja ihmissuhteissaan on epävarmuus. Tätä epävarmuutta läheltä seuratessa,  jos se lopulta muuttuu näkyväksi siten että kyseiset päätökset ulottuvat meidän ystävyyssuhteeseemme asti negatiivisella tavalla (mm. valehtelu, asioiden vääristely, lupausten rikkominen), kärsin siitä tilanteesta. Ymmärrän etten voi pitää ketään kädestä kiinni ja tehdä päätöksiä toisen puolesta, voin vain antaa neuvoja rakkaudella, mutta jokainen tulee valitsemaan omat polkunsa itse. Mutta voin valita haluanko itse kulkea siinä vierellä jos huomaan etten tule arvostetuksi, ja jos toisen ihmisen sanat ja teot eivät kulje samaan suuntaan.

BOXERS: Junkyard Girls (gifted)  –  JEANS: BikBok and customized  –  SNEAKERS: Miss Pap (gifted)  –  SWEATER: Fiorella (gifted)

Tuntemuksien ja ajatusten tulisi mielestäni kulkea käsi kädessä ainakin tiettyyn pisteeseen asti; kun on kyse oikeasta ja hyvästä, ei vihasta tai pahasta. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta tiettyihin asioihin pitäisi pystyä luottamaan. Minua, loogista ihmistä, horjuttaa ihmisten epävakaus, epärehellisyys, lojaaliuden puute, aukot arvomaailmassa, aukot inhimillisyydessä ja empatiassa, tuen puute, oikeudentajun puute, väärän ja pahan hyväksyminen, syrjintä, ja ilkeyden hiljainen hyväksyminen.

Haluan vain sanoa: älä turru, älä kylmety, älä lakkaa välitämästä, äläkä varsinkaan lakkaa näyttämästä. Jos todella koet jonkun asian tärkeäksi, löydät varmasti keinon näyttää sen  -Siitä huolimatta että ympäröivä maailma ei sinua siihen kannustaisi. Ja muista myös arvostaa itseäsi, ja uskaltaa asettaa ihmissuhteillesi rajat. Tärkein ihminen jolle sinun täytyy osoittaa arvosi olet Sinä itse -the rest will follow.

Rokrok and start showing! / Eeva

Sugar to your brain

”GOTTA DO SOMETHING CRAZY EACH DAY, IT’S SUGAR TO YOUR BRAIN”

Mun jokapäivässä elämässä, keskellä ihan tavallista elämää, koetan tehdä elämästä aina pikkasen parempaa, vähän iloisempaa, aina hauskaa, ja myöskin jokseenkin jännittävää. Otan riskejä, olivatpa ne sitten suuria tai ihan pieniä, yritän voittaa omia pelkojani ja ylittää omia odotuksiani. Se voi tarkoittaa uusien asioiden kokeilemista, vaikka kokata uusia ruokia, haastaa omaa kehoansa, hakea jotain työpaikkaa jota ei lähes satavarmasti voi saada, tai kertoa avoimesti omista peloista ja haasteista, mitä tahansa. Mutta yritän oppia ja kasvaa joka päivä, ja pitää mieleni avoinna, sillä oikeastaan mitä tahansa voi tapahtua. Se voi myös tarkoittaa seksin harrastamista täysin random paikassa ja hetkessä, uuden asukokonaisuuden rokkaamista, tai yllättävää keskustelua tunemattoman kanssa metrossa. Tässä mä olen todella hyvä. Hyvä yrittämisessä, avoimuudessa, rehellisyydessä, ja rohkeudessa.

Jotkut luulevat että se tulee minulta aivan luonnostaan. Että olisin vain syntynyt tällaiseksi. Mutta en ole, olen opetellut sen. Kun opin mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi, olen opetellut tekemään niitä asioita. Teen joka ikinen päivä uudelleen ja uudelleen päätöksiä siitä miten haluan elää. Olipa kyse sitten töistä, ystävyyssuhteista, parisuhteesta, intohimoistani tai vaikka siitä miten olen koirani kanssa. Päätän uudelleen miten haluan toimia, mitä haluan antaa jollekin, sanoa jollekin, tai saada jollekin annettua jonkun tunteen. En ole idiootti, en ole naiivi, enkä elä ilman pelkoja ja vastoinkäymisiä. Mutta elän elämääni siten että minulla on tarkoitus, ja tavoitellen onnellisuutta ja onnellisuuden jakamista. Haluan säilyttää kipinän sydämessäni ja nähdä sen myös muiden silmissä. Ja olen todella onnellinen omana itsenäni, ollen juuri sellainen kuin olen, enkä aio muuttaa tätä piirrettä itsessäni kenenkään vuoksi enkä minkään takia.

Rokrok ja tee jotain odottamatonta tänään! / Eeva

CROP TOP: Gina Tricot
LEGGINS: Zalando
HOODIE: Second hand
SNAPBACK: Smallballs production
BOOTS: Second hand and customized
HOLSTER: LD West

TRANSLATION:

In my everyday life, in the middle of the regular stuff, I try to make life little better, more joyful, always fun, and somewhat exciting. I take chances, weather they’re big or small, I try to overcome my fears and exeed my own expectations. It can be trying new things, applying for a job you’re almost 100% sure you won’t get, open up publicly about your fears and challenges, whatever. But I try to learn and grow everyday, and keep my open mind, ’cos just about anything can happen. It can also mean having sex in a random place and random time, rockin’ a new fierce outfit or having a conversation with a complete stanger in a subway. But I’m really good at that. Good at trying, being open, with arms wide open, being honest, having courage.

Some may think it all comes natural to me. Like I’m born this way. But I’m not, I have learned it. Once I learned what kind of things make me happy, I’ve learned to do those things. I make those desicions every single day over and over again. May it be about work, about my friendships, my realtionship, my passions or even the way I am with my dog. I decide again and again I want to do things this way, give this to someone, say this to someone or make someone feel certain way. I’m not a fool, I’m not naive, I’m not living life without doubts and obstacles. But I am living my life with a purpose of pursuing happiness and giving happiness to others. And I’m really happy being like me, my own kind, and won’t change for no one or let anyone change this in me.

Rokrok and so something crazy today! / Eeva

 

 

 

Integrity

Muhun ei ole koskaan pystynyt tekemään vaikutusta millään keinotekoisella, keinottelemalla, omaisuudella, tavaroilla, asemalla, eikä ulkokuorella. Jotkin epämiellyttävimmistä ihmisistä joita olen tavannut ovat turvautuneet juurikin näihin omassa elämässään ja olemuksessaan. Olen kohdannut elämäni varrella ihmisiä jotka ovat katsoneet muita alaspäin koska heillä on itsellään esimerkiksi jokin korkeampi koulutus. Nämä henkilöt ovat olleet moukkamaisimpia käytöstavoiltaan ja heillä on ollut myös paljon ennakkoluuloja. Olen tavannut tyttöjä ja naisia jotka käyttävät ainoastaan kalliimpia merkkejä, niin meikissä kuin vaatteissakin. He ovat olemuksellaan viestittäneet olevansa jonkinlaista eliittiä naisrintamalla. He ovat olleet kovimpia arvostelemaan muita ja kiroilleet kuin rekkamiehet keskenään, kun muita ei ole kuulemassa eikä rooli ole päällä. Olen tavannut ihmisiä jotka ovat omalla alallaan onnistuneet menestymään, kovalla työllä ja tinkimättömyydellään, mutta myös sillä että heillä on ollut pokkaa ylistää ja mainostaa omaa työtään ja ovat osanneet puhua ja vaatia. He ovat olleet niitä jotka ovat ensimmäiseksi yrittäneet hyötyä niistä joilla on vielä matka menestykseen kesken, vaikka osaamista ja tietoa olisi kuinka paljon. Asetetaan mielikuva päähän että minulla on jo ja sinulla ei ole mitään, jotta antaisit kaiken osaamisesi ilmaiseksi. Olen tavannut korkeassa (itseäni korkeammassa siis) asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat kovia ohjeistamaan ja neuvomaan, mutta olisivat itse käytännössä peukalo keskellä kämmentä työmaalla, mikä ikinä se työmaa milloinkin on. He osaavat sanoa mitä pitää tehdä sillä heitä on ohjeistettu sanomaan niin, mutta eivät tiedä tai osaa kertoa miksi niin tulisi toimia. Se ei ole johtajuutta, se on ketjuviestin kuljettamista. Toivoisin että ihmiset näkisivät mieluummin sieluja kuin näitä ulkoisia seikkoja. Ostettuja, feikattuja tai vaikka hyvillä puheenlahjoilla hankittuja statuksia. Voi kuinka erilainen maailmamme olisikaan!

Otan ihmiset itse vastaan samanlaisina tallaajina kuin itsekin olen. Tavallisina, ongelmaisina, joilla on haasteita ja oma taustansa, pelkonsa, you name it. Jalustalle ei kannata ketään nostaa, varsinkaan ennen kuin todella tuntee ihmisen. Me olemme kaikki samalla viivalla, samanarvoisia! Olen huomannut että jotkut tapaamani ihmiset ovat odottaneet jalustalle nostamista ja yllättyneet kun näin ei olekaan käynyt. He ovat tottuneet siihen.

Annan kyllä arvoa ja kunniaa ihmisille, ja myös näytän sen. Arvostan ihmisissä taitoa, rohkeutta, vilpittömyyttä, empatiakykyä, sinnikkyyttä, rentoutta. Arvostan sitä että jaksaa puskea eteenpäin omista haasteistaan ja puutteistaan huolimatta. Arvostan oma-aloitteisuutta ja sitä että yrittää vaikka ei osaisikaan. Arvostan sitä että auttaa kanssaihmisiä pyyteettömästi. Arvostan sitä että kuuntelee. Arvostan käsityötaitoja, mielen rikkautta, asioiden hahmotuskykyä, pyrkimystä itsensä kehittämiseen, kykyä nauraa itsellensä ja uskallusta itkeä kun on paha olla, kykyä heittäytyä ja uskaltaa mokata, sitä että pystyy olemaan oma itsensä eri tilanteissa. Arvostan tiennäyttäjiä, uranuurtajia. Ja ihan tavallisia ihmisiä, jotka miettivät kuinka jaksaisivat viedä koiransa ulos juuri tänä iltana tai jaksaisivat pysyä tyynenä lastensa meuhkatessa. Jos joku nostaa minua joskus jalustalle, toivon että se tapahtuu mieluummin näistä syistä kuin mistään muusta.

Rokrok ja kohdelkaa muita hyvin! / Eeva

TRANSLATION:

I’ve never been the person you could impress with anything artificial, assets, wealth, things, status, or looks. Some of the most unpleasant people I’ve met have used just these in their lives and being. I have met people in my life whom have looked down on others simply because they themselves have a higher education. These people have been most rude and they’ve also had most prejudices. I’ve met girls and women who only buy expensive clothes and things. They have tried to signal with their appearance that they are some elite group of women. They have been the most diligent to ctiticize others, and they swear like sailors when no one’s around to hear. I’ve met people who have managed to succeed in their own field, with hard work ofc, but also because they have just praised themselves and their work, they have known how to talk. They have been the first ones to try to benefit from the ones who have not yet succeeded, no matter how talented and gifted they were. It’s about setting an image to other persons head, that you are the succesful one and they have nothing yet, so they would give their time and work for free. I’ve met people in higher positions (higher than me I mean), whom have gave instruction and advise easily, but who sould not know what to do of they were to do your job. They know what to say, because they’ve been told exactly what to say, but they have no clue why this approach has been chosed. That is not leadership, that is carrying a chain message. I wish people would see souls instead of these artificial things. Bought, faked, gained with gift of speech. Oh how different our world would bee!

I take people as regular slobs like me. Ordinary, problematic, with challenges and backrounds, fears, you name it. There’s no use in putting others in pedestal, especially before you even really know someone. We are all the same! I’ve noticed some people have expected me to put them in pedestal and have been surprised when I didn’t. They are used to it, others admiration.

I give credit and respect to people, and I also show it. What I value in people is talent, courage, sincerity, empathy, persistence, ease. I value when someone keeps going regardless of their challenges and shortcomings. I value spontaneity and effort even when you don’t know how to do something. I respect people who help others unselflishly. I respect people who listen. I value crafts, richness of mind, the ability to perceive things, pursuit of improving yourself, the ability to laugh at yourself, courage to cry when something feels really bad, not being afraid to fuck up or fail, the ability to be real in every situation. I respect the pacemakers and pioneers. And the ordinary everyday people, who just at this moment wonder how they’re going to have the strenght to face their whining kids again with a smile on their face. If someone should ever put me in a pedustal, I’d prefer it to be for these reasons, not for something I have or pretend to have.

Rokrok and treat other people well! / Eeva

Value your body

Asia jota on pitänyt sulatella jonkin aikaa on se että kehoni muuttuu. Olen käsitellyt asiaa koko viime vuoden, ajatusten ja tunteiden vaihdellessa sen suhteen laidasta laitaan. Olen kirjoittanut aiemmin vatsakivuistani ja kovasta turvotuksesta joka minua on vaivannut pitkään. Minulla on aina ollut pömppövatsa, ainakin toiselta luokalta asti, vaikka hoikka olenkin aina ollut. Nuorempana se on häirinnyt minua huomattavsti enemmän, jossain vaiheessa jopa siihen pisteeseen asti että koin olevani epämuodostunut ja minua hävetti niin paljon olla ihmisten ilmoilla että lukittauduin kotiini. Olin tällöin 19-vuotias ja keskeytin tuolloin myös merkonomin opiskeluni samaisesta syystä. Se oli kehoni ja mieleni kannalta hyvin raskasta aikaa ja muistan haukkuneeni itseäni ääneen iltaisin manatessani vatsaani ja sitä etten pystynyt käymään koulua vaikka olin saanut opiskeluun mahdollisuuden.

Processed with VSCOcam with m3 preset

Mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän olen sinut kroppani kanssa. Ymmärrän ettei kukaan ole täydellinen ja hei, onhan mulla ihan kiva kroppa 31-vuotiaaksi. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon sen että olen harrastanut liikuntaa viimeksi kymmenen vuotta sitten viimeksi yhtäjaksoisesti.

Minun pitää alkaa arvostamaan kehoani entistä enemmän. Olla sille armollisempi, mutta samalla myös haastaa sitä enemmän fyysisesti kuin aiemmin. Mieleni haastaminen on ollut minulle aina arkipäivää, mutta kehoni olen antanut pitkään vain olla. Kehoni kuitenkin muuttuu ja minun pitää pystyä muuttumaan siinä mukana. Toivottavasti vatsakipuni hellittävät pian ja pääsen aloittamaan salilla rehkimisen, jota olen pitkään odottanut..

Rokrok ja muistakaa arvostaa kehoanne! / Eeva

TRANSLATION:

My body is changing. I have been processing this for the whole past year ja and I’ve had a lot of mixed feelings about it. I’ve write about my stomach aches and my swelling earlier, those have bothered me for a long time. I’ve never had a flat stomach. In bothered me way more in my younger years, at some point so much I really thought I was disfigured and was so ashamed of my body I didn’t leave home. I was 19 at the time. That was a tough time for me, mentally and physically, and I remember I berated myself at nights really hard.

The older I get the more comfortable I amn with my body. I understand that nobody’s perfect and hey, I do have a pretty nice body for a 31 one year old. Especially considering it was ten years ago ehen I’ve last exercised properly.

I have to start valuing my body more. Be more merciful and forgiving, and at the same time challenge my body more physically. Challenging my mind is something I do every single day, but my body, I’ve always just let it be. My body is changing and I have to be able to change with it. I hope my stomach aches ease off so I can finally start working my ass off at the gym, taht is something I have waited for a long time..

Rokrok and remember to value your bodies! / Eeva

 

 

Being real

Kun elää maailmassa jossa ulkonäköasiat kiinnostavat, niin muodin ja pukeutumisen suhteen kuin hiustenlaiton ja valokuvaamisenkin jossa kauneus on tavalla tai toisella mukana,  on asioita jotka ovat melko usein mielessä ihan huomaamattakin. Itse ulkonäkö, itsetunto, aitous, rehellisyys, kuin myös pinnallisuus, tietynlainen tekopyhyys ja ennakkoluulot. Koen että näitä asioita onkin hyvä pohtia ja heijastella. Kun joku puhuu aitoudesta ei hänellä saisi olla meikkiä ainakaan liikaa, ja kuka sen sitten taas määrittää mikä on liikaa, ei hiustenpidennyksiä, rakennekynsiä, tekorusketusta, ripsienpiennyksiä, silikoneja, push upeja tai muutakaan ”harhaanjohtavaa”, epäaitoa omassa ulkonäössään tai kehossaan. Olen eri mieltä.

Pukeutumisella ja ulkonäöllä ”leikkiminen” on oikeasti ihan hauskaa, uusien asioiden ja erilaisten tyylien kokeileminen. Lähinnä itse koen etten halua olla koukussa moniin tarvikkeisiin ja joutua joka aamu kasaamaan ulkonäköäni eri elementeistä, vaan haluan pystyä olemaan ulkonäkööni tyytyväinen mahdollisimman vähällä enkä kokea laittautumista suurena pakkona.

LEATHER JACKET: Second hand and self customized SWEATER: Second hand / Bik Bok

Mielestäni se että pitää huolta ulkonäöstään, oli se sitten urheilemalla tai panostamalla hiuksiin, meikkiin tai vaatteisiin, ei tee kenestäkään huonompaa tai vähemmän aitoa ihmistä. Ulkonäöstään pitäisi saada pitää huolta omalla tavallaan ja muiden leimaamatta. Eikä se että olet ruskettunut purkista tai tuuheuttanut hiuksiasi jatkeilla tee sinusta suoralta kädeltä feikkiä. Meillä kaikilla on omat kauneusihanteemme ja käsityksemme, mutta uskon että moni kuitenkin haluaisi olla se paras versio itsestään, mitä ikinä se onkaan. Toiset kuitenkin arvostavat ulkonäköä enemmän kuin luonnetta, niin itsessään kuin muissa ihmisissä, ja se on mielestäni harmillista.

BAG: Vintage JEANS: Bik Bok BOOTS: Caterpillar / Junkyard

Mielestäni on jokseenkin tekopyhää toitottaa aitoudesta ja sisäisestä kauneudesta jos olet oikeasti sisältä ruma, ilkeä, pahantahtoinen, tuomitseva tai pinnallinen ihminen. Lähtökohtaisesti se on minusta feikkiä, ei itsensä ehostaminen. Tärkeintä on todellakin se sisäinen kauneus, sen pitäisi olla kaiken pohjana, ei hyvän meikkipohjan. Mutta mielestäni kaikki saavat ehostaa itseään miten haluavat, ja kuinka paljon tahansa haluavat, toivon vain että ihmisten itsetunto ja omanarvon tunto ei rakentuisi pelkän ulkonäön varaan. Tärkeää on pystyä olemaan sinut ihan sen oman itsensä kanssa päivän päätteeksi kun painat pääsi tyynyyn.

Rokrok and keep shining in your own way! / Eeva

Translation:

When you live in a world which includes being interested in looks; fashion, hair, photography or any such thing, there are certain things often in mind even without realizing. Appearance, self-esteem, being real, integrity, as well as superficiality, a certain kind of hypocrisy and prejudice. I feel these subjects are good to ponder and reflect. When a person speaks about being real the society doesn’t really appreciate it that someone uses makeup, hair extensions, fake nails, spray tan, eyelash extensions, silicones, push up bras or any other misleading, unreal features in her/his look or body. I disagree with this.

Fashion and playing with your looks can be really fun, experimenting new things and styles. I mostly feel I don’t wanna be hooked in many things and having to build up my looks every morning to feel confident. I wanna be able to be satisfied with my lappearance with less and don’t wanna see that glamming up as an only option for me but more as a spice.

Taking care of your looks, whether it’s sports, doing your hair, makeup or dressing well, doesn’t make you any less as a person or fake. I feel you should be able to take care of your looks in any way you choose to and without being judged. If you use spray tan or hair extensions that doesn’t mean you’re not being ”real”. We all have our own idea and perception of beauty and I believe many of us wish to be the best version of ourselves, whatever that may be. However, some people appreciate looks over character, in themsleves and others, and that is unfortunate.

In my opinion it’s hypocrite to preach about inner beauty and being real if you are in fact ugly, mean, malicious, judgemental or superficial on the inside. That is way more fake than glamming yourself up. The most important thing truly is that inner beauty, it ought to be the basis of everything, not a good makeup base. I feel that everyone should be allowed to take care of their looks and make the effort if they want to, I simply hope that peoples self-esteem and self-worth would not build on the appearance. The important things is to feel happy and contented with yourself at the end of the day.

Rokrok and keep shining in your own way! / Eeva