I no longer

Jotain jonka luin noin vuosi sitten. Tunnistin itseni välittömästi, tunsin jokaisen sanan vatsanpohjaani myöten. Tiesin että olen tuntenut ja elänyt näin jo pitkään ja tajusin yhä selvemmin että näin tulen myös jatkossa elämään.

”Minulla ei enää ole kärsivällisyyttä tiettyjä asioita kohtaan. Ei siksi että minusta olisi tullut ylimielinen, vaan yksinkertaisesti siksi että olen siinä pisteessä elämässäni etten enää halua tuhlata aikaani asioihin jotka ovat minulle epämiellyttäviä tai satuttavat minua. Minulla ei ole kärsivällisyyttä kyynisyyttä, liiallista kritiikkiä tai minkäänlaisia vaatimuksia kohtaan. Minulta on kadonnut halu miellyttää heitä jotka eivät pidä minusta, rakastaa heitä jotka eivät rakasta minua tai hymyille heille jotka eivät halua hymyillä minulle.

En käytä enää minuuttiakaan niihin jotka valehtelevat tai haluavat manipuloida. Olen päättänyt etten enää kanssaelä teeskentelyn, tekopyhyyden enkä halpojen kehujen kanssa. En siedä valikoivaa oppineisuutta enkä akateemista ylimielisyyttä. En myöskään mukaudu juoruiluun. Inhoan konflikteja ja vertailuja. Uskon vastakohtien maailmaan ja siksi välttelen jäykkiä ja joustamattomia persoonallisuuksia. Ystävyydessä inhoan uskollisuuden puutetta ja petosta. En tule toimeen niiden kanssa jotka eivät osaa sanoa kohteliaisuuksia tai rohkaisun sanaa. Liioittelu kyllästyttää minua, ja minulla on vaikeuksia hyväksyä niitä jotka eivät pidä eläimistä. Ja kaiken tämän kukkuraksi, minulla ei ole kärsivällisyyttä niitä ihmisiä kohtaan joilla ei ole kärsivällisyyttä minua kohtaan.”
-Meryl Streep

Translation

Something I read about a year ago. I recognized myself immediately, felt every word deep in me. I knew that I had felt like this and lived by this for a long time and realized it even more clearly that this is how I will continue to live.

”I no longer have the patience for certain things, not because I’ve become arrogant, but simply because I reached a point in my life where I do not want to waste more time with what displeases me or hurts me. I have no patience for cynicism, excessive criticism and demands of any nature.
I lost the will to please those who do not like me, to love those who do not love me and to smile at those who do not want to smile at me.

I no longer spend a single minute on those who lie or want to manipulate.
I decided not to coexist anymore with pretense, hypocrisy, dishonesty and cheap praise.
I do not tolerate selective erudition nor academic arrogance. I do not adjust either to popular gossiping. I hate conflict and comparisons. I believe in a world of opposites and that’s why I avoid people with rigid and inflexible personalities. In friendship I dislike the lack of loyalty and betrayal. I do not get along with those who not know how to give a compliment or a word of encouragement. Exaggerations bore me and I have difficulty accepting those who do not like animals.
And on top of everything I have no patience for anyone who does not deserve my patience.”
-Meryl Streep

Rokrok!
/Eeva

Mainokset

Trough my lens

”When I have a camera in my hand I know no fear.”

Halusin avata vähän maailmaani valokuvauksen suhteen. Kuten monessa muussakin asiassa minulla on tässäkin omantyyliset visioni ja sääntöni, vaikka olenkin kuvannut vasta vähän aikaa. Jokaiselle joka valokuvaa mitä tahansa muodostuu varmasti ajan kanssa jokin käsitys siitä millaisia otoksia haluaa tuottaa. En pidä kliseistä, ja pidän puolestaan badass-meiningistä, jota pyrin välittämään milloin mitenkin. Siinä onkin kaksi määrittävää tekijää.

Krista Siegfrids by Roots Photography

Kuvaamisessa, varsinkin henkilökuvaamisessa ja tyylikuvauksessa on kyse muustakin kuin siitä onko kuvattava kaunis kuvassa. Koko kuvan tulee olla silmää miellyttävä. Sommittelu, värit, tyyli, iho, maisema, tausta, asennot, ilmeet, tunne joka välittyy. Kun näissä onnistuu ja LISÄKSI malli on kaunis kuvassa, silloin kuva on mielestäni onnistunut, ja toisinaan taas rosoisuus ja epätäydellisyys kiehtoo. Kauneus on kokonaisuus ja toivoisin että myös kuvattavat ymmärtäisivät tämän ja luottaisivat kuvaajan visioon. Useinkaan tarkoitus ei ole toimia kuvattavan kolmantena kätenä ja siepata kuvaa hänen ohjeiden mukaisesti, ja siitä olen onnellinen että olen tätä luottamusta saanut osakseni.

”Photographer job is to bring out the best in a model and show them in the best light. That should be celebrated.”

Marianna Harjunen by Roots Photography

Asentojen suhteen on paljon huomioitavaa. Omia kirjoittamattomia sääntöjä on vaikeaa pukea sanoiksi, joten sanoisin vain että kliseet voi saman tien unohtaa ja kokeilla erilaista liikehdintää välillä. Pienikin jalan tai lantion siirto saattaa vaikuttaa suuresti lopputulokseen ja myös vetää rajan siihen onko kuva seksikäs vai mauton. Nämä ovat toki vain minun henkilökohtaisia mielipiteitäni.
Myös pään asento ja ilmeet ovat merkittävässä roolissa. Kaunis, sensuelli, hauras, cool -vai nolo. Ero voi olla marginaalisen pieni. Unohda ne ilmeisimmät poseeraukset ja yritä olla luonnollinen, tavalla tai toisella. Jos olet räväkkä ole räväkkä. Jos olet ujo anna sen näkyä herkkyytenä. Jos olet seksikäs anna sen näkyä luonnollisesti ilman liiallista poseerausta tai huulien mutristelua.

Sanni Kurkisuo by Roots Photography

Elisa Paananen by Roots Photography

Yhtenä suurimpana asiana näen sen että haluan tuoda aina kuvattavasta sen puolen esiin jonka itse näen olevan olemassa. Se voi olla puoli jota kuvattava ei itse ole huomannut itsessään tai puoli jota hän ei yleensä tuo esille. En halua kuvata ihmisiä siinä ilmeisimmässä elementissään, asennossaan tai ulkomuodossaan. Vähintäänkin haluan nostaa tasoa korkeammalle, oli sitten kyse tyylistä tai kauneudesta. Haaste johon rakastaisin myös tarttua olisi riisua glamour-tyyppiseltä naiselta liika meikki pois ja saada hänet näyttämään paremmalta näin kuin koskaan.

Katri Sorsa by Roots Photography

Daniel Karjalainen by Roots Photography

Stailaus on mielestäni todella tärkeää henkilöä kuvattaessa. Aivan sama minkä tyylinen henkilö on kyseessä, tyylillä on iso rooli valokuvassa. Asusta täytyy saada jokin ote ja tunne, niin kuvaajan kuin kuvattavan. Teennäisyys on jälleen tässäkin yksi asia joka mielestäni näkyy ja sitä välttelen. Mieluiten tutustun tai perehdyn kuvattavaan ennen kuvaussessiota, ja mitä enemmän tiedän sen parempi. Mielelläni tuon kuviin mukaan myös elementtejä kuvattavan kiinnostuksen kohteista, joko stailauksella, sommittelulla, kuvauslokaation avulla tai asennoilla. En pyri kuvissani rakentamaan täysin poikkeavaa olemusta tai maailmaa kuvattavan ympärille.

”You don’t take a photograph. You make it.”

Sami Heino / GROOM Parturit by Roots Photography

Self portrait

Kuvauspaikkoina suosin yleensä urbaaniutta. Se voi tarkoittaa montaakin asiaa, se voi olla vaikka henkiökohtainen urbaani tunne jossain paikassa. Olen vain kerran käyttänyt graffitteja valokuvassa ja tämäkään ei ollut suunniteltua, paikka vain sattui tiellemme ja sopi energiseen kuvausteemaan vallan mainiosti, mutta yleensä välttelen graffitteja sillä ne ovat juuri se ensimmäinen asia joka ihmisillä tulee mieleen urbaanista kuvauslokaatiosta. Siinä on niin paljon muutakin jos avain vaivautuu hieman miettimään. Pidän kuvissa hallitusta kaaoksesta ja huolettomuudesta, mutta tykkään myös selkeydestä. Toisen ei tarvitse sulkea toista elementtiä pois.

Rokrok!
/Eeva

Couple’s photoshoot by Roots Photography

Marianna Harjunen by Roots Photography

Krista Siegfrids by Roots Photography

Translation:

I wanted to open my world a bit regarding photography. Even though I have photographed for a short time I still have my own visions and rules in photography too. For everyone who photographs anything will certainly form an opinion of what kind of shots they wish to produce. I do not like clishes, while, in turn, I do like that badass vibe, which I try to express in varying ways. These are my two determining factors.

Photographing, especially taking portrait and style photos is about more than whether or not the person is beautiful in the picture. The whole picture should be pleasing to the eye. Composition, color, style, skin, scenery, backround, posture, facial expressions and the feeling that is captured and transmitted. When you succeed in these and the model also looks beautiful in the picture, then the photograph is in my opinion, successful, and sometimes the unperfection and roughness fascinates too. Beauty is entirety and I wish that alo the people been photographed would understand this and had confidence in the photographer’s vision. Often the purpose is not to capture the image accordance with the model’s instructions, and for that I am pleased that I have received this trust for my work.

There’s a lot to be consider when it comes to posture. It’s hard to put in words my own unwritten rules so I would simply say that you can immediately forget the clishes and experiment with different movements and postures. Even a small movement of your leg or waist may greatly affect the outcome and also draw the line between sexy and tasteless. These are of course only my personal opinions. Also the position of head and facial expressions play an important role. Beautiful, sensual, fragile, cool -or embarrasing.There can be a small marginal between the difference. Forget the obvious poses and try to be natural, one way or another. If you ae saucy be saucy. If you are shy let it show in tenderness. If you are sexy let it appear naturally without any excessive posing or pouting.

One of the biggest points for me is that I always want to bring out something from the model that I see to exist. It may be something that the subject has not noticed himself/herself or a side that he/she doesn’t normally bring out. I don’t want to photograph people in their most obvious element, position or aspect. At the very least, I would like to raise him/her to a higher level whether it is about beauty or style. One challenge to which I would love to take on would be to strip down some glamour model from the excessive makeup and make her look better this way than ever before.

Styling I think is very important when shooting people. It doesn’t matter what the style they’re into, style has a big role in photograph. You got to get some kind of grib and feeling from the outfit and look. Affectation is once again one thing in my opinion that shows and taht I try to avoid. I prefer to get acquainted and get familiar with the person I’m shooting before the photoshoot, the more I know the better. I’d love to bring some elements or areas of interest to the picture from the model’s world, either it’s styling, layout, shooting location or position. I do not seek to build completely diffenrent world around the person I’m shooting.

I tend to prefer those urban locations when shooting. It can mean many things, it can even be a personal urban feel in some place. I have used graffiti only once in my photoshoot and even this time it wasn’t planned, the place just happened to hit our way and it suited well for the energetic shooting theme but in general, I avoid graffiti beacuse it is the very first thing that most people think about when they think of some urban location. There’s so much more to it if you just bother to think about it a little. I like controlled chaos and ease in pictures but I also like clarity and clear. One doens’t have to close the other element off.

Rokrok!
/Eeva

Karma may not be a bitch

Aloin miettimään syvemmin sitä miksi oikeastaan uskonkin niin vahvasti siihen että tulen pärjäämään omalla työlläni, sen lisäksi että tiedän jaksavani ja pysyväni ahkerana.

Havahduin yhtäkkkiä ajatusmalliin joka minulla heräsi varhaisteininä. Meidän perheellä ei ollut ne parhaat lähtökohdat ja elämäntilanne. Äiti oli yksinhuoltaja ja olimme oikeasti köyhiä. Minä arastelin lapsena ihmisiä ja pelkäsin oikeastaan elämää, myöhemmässä vaiheessa varsinkin tulevaisuutta. Mikään ei oikeastaan luonut turvallisuuden tunnetta eikä uskoa tulevaan, enkä luottanut itseeni että olisin osaava, kykenevä tai lahjakas jossain. Varhaisteininä jostain syystä päätin että tulen panostamaan elämässäni siihen miten kohtelen muita ihmisiä. Että tulen olemaan empaattinen, ymmärtäväinen , kannustava. Että toivoisin oikeasti muille hyvää ja jossain vaiheessa karma pitäisi minusta myös huolta. Jos aikeeni ja tarkoitusperäni ovat hyvät ja sydämeni puhdas, tulisin kyllä pärjäämään tässä maailmassa.

Ymmärsin että tämä sama ajatusmalli pätee tänäkin päivänä myös yrittäjyyteni kohdalla. Sen lisäksi että haluan pystyä elättämään itseni omalla työlläni ja yritykselläni, suurena tavoitteenani on päästä joskus pisteeseen jossa voisin kannustaa ihmisiä omian unelmiensa suhteen, toimia ehkä motivaatiokouluttajana ja olla kenties jonkun esikuva. Olla elävä esimerkki siitä että lähtökohdat eivät määritä kaikkea, että meillä on kaikilla mahdollisuus onnistua. Niin kauan kuin tämä ajatus ja toive kulkee suurena mukanani tiedän että tulen onnistumaan. Olkoon kyse sitten karmasta tai Jumalasta, en pysty mitenkään uskomaan että minulta evättäisiin tämä mahdollisuus auttaa; jos minulla on niin paljon halua antaa pyyteettömästi niin ei tässä voi käydä huonosti, että en saavuttaisi sitä etappia koskaan.

Ennen kuin kukaan kuuntelee minua, ennen kuin työlleni, sanoilleni ja matkalle jonka olen kulkenut annetaan mitään arvoa, minun täytyy yksinkertaisesti päästä pitkälle ja menestyä. Näin se maailma vain toimii. Mutta siinäpä minulle itselleni onkin taas lisää motivaatiota, jota ei voi koskaan olla liikaa.

Translation:

I began to think about it more deeply why I actually believe so strongly that I’m going to make it with my work, in addition to the fact that I know I’m gonna remain to work hard and gonna manage.

All of a sudden I remembered a conception that I’ve had ever since I was a teenager. Our family did not had the best start in life. My mother was a single parent and we were really poor. As a child I was kinda afraid of people and life in some ways, at a later stage, especially the future. Nothing really created a sense of security and confidense in the future for me, and I didn’t trust myself that I would be capable or talended in something. For some reason as a teenager I decided that in my life I would invest to the way I treat other people. That I will be empathetic, understanding, supportive. That I will truly wish the best to others and at some point karma would also take care of me. If my intensions are good and my heart is pure I would cope in this world.

I realized that the same conception applies to this day and also in my entrepreneurship. In addition to that I want to be able to provide for myself with my own work and company, my big goal is to get to the point someday where I could encourage people with their own dreams, maybe work as a motivation trainer and perhaps be a role model of some kind to someone. Be a living example of the fact that the premises do not define everything, that we all have a chance to succeed. As long as I keep this thought and desire with me, I know I will succeed. Wether it’s karma or God, I can not possibly believe that this opportunity to help others would be declined from me; if I selflessly want to give so much, this can not end that badly that I would never reach that point in my journey.

But before anybody listens to me, before any of my work, words or journey gets any value from others, I simply have to succeed. This is how the world works. But personally this only increases my motivation -which you can never have too much.

Rokrok!
/Eeva

TOP: Roots Inc. (yesterdays work)

IG -Do it your way

Olen pyörinyt Instagramin ihmeellisessä maailmassa kaksi vuotta ja olen hyvin aktiivinen Instagramin käyttäjä nykyään. Seuraan paljon persoonallisia pukeutujia, tykkään tukea tyyppejä joilla on hyvän fiiliksen postauksia, seuraan mitä katumuodin parissa tapahtuu ihmisten ja vaatemerkkien keskuudessa -varsinkin pienempien vaatemerkkien mallistoja, viestintää ja etenemistä. Lisäksi etsin nykyään lahjakkaita valokuvaajia, joiden työstä haen inspiraatiota ja kasvatan nälkääni valokuvausta kohtaan. Tämä kaikki heijastuu myös omiin julkaisuihini. Saan vaikutteita niin monista eri taiteenmuodoista, etten koskaan tule olemaan se jonka syöte täyttyisi päivästä toiseen samankaltaisilla kuvilla. Olen luova ja moniulotteinen ihminen, ja myöskin impulsiivinen, mikä tarkoittaa että postaan kuvia fiiliksen ja hetken mielijohteen mukaan. Tämä tarkoittaa välillä sitä että minuun ei ole kaikista helpoin samaistua. Kuitenkin ne jotka monialaisuuttani ymmärtävät, näkevät paremmin visioni ja kokonaiskuvan jota luon.

Yritykseni Instagramin suhteen ole joutunut opettelemaan pitkäjänteisyyttä. Olen opetellut toistamaan. Imago jota olen brändilleni rakentanut on alusta asti ollut minulle selvä. Raamien asettaminen ja niiden sisällä pysyminen ei ole kuitenkana ollut helpointa. Kuitenkin se, että yritykseni valmistaa ja myy vaatteita eri genreistä, grungesta blackfashioniin, antaa minulle jonkin verran vapauksia. Sen annan myös näkyä, sillä se on se joka yritykseni lopulta erottaa monista muista pienemmistä vaatealan yrityksistä ja yrittäjistä.

Teen työtä somessa omalla tavallani. Aidosti, asenteella, ja aina niissä puitteissa joita minulla on. Saatan joskus harmitella sitä kuinka minulta puuttuu välineitä, aikaa, rahaa tai auttavia käsipareja, olenhan minäkin vain ihminen. Yksi ihminen ja yksityisyrittäjä. Mutta en enna sen koskaan vaikuttaa tekemiseeni negatiivisesti, vaan teen kompromisseja ja käytän luovuuttani. Haastan itseäni onnistumaan omalla tavallani ja omilla resursseillani. Haluan myös omalla työlläni haastaa ihmisiä näkemään mahdollisuuksia hankalissakin tilanteissa. Haluan näyttää että asioita voi ihan oikeasti tehdä eri tavalla kuin muut -eikä se tee sinusta millään tavalla huonompaa ihmistä.

Yritän olla vertaamatta yritystäni mihinkään ja pitää katseen siinä omassa tontissa ensisijaisesti. On hyvä yrittää pysyä kartalla ja koettaa myös oppia muilta, mutta omaan visioon ja tekemiseen on pystyttävä luottamaan, ja tehdä asiat niin kuin itsestä luontevalta tuntuu. Väkinäisyyden ja teennäisyyden aistii – jopa kuvista.

Olen kiitollinen siitä että jotkut tuttuni ovat jeesannut omilla hienoilla asukuvillaan. Nämä ihmiset uskovat minuun ja Rootsiin ja ovat niitä jotka pystyvät näkemään visioni, ja myös auttaneet minua näyttämään sitä muulle maailmalle. Vaikka tänä päivänä olenkin jo tottunut toimimaan yritykseni keulahahmona, oli se aluksi aivan suunnattoman vaikeaa. En edes löydä sanoja kuvaamaan kuinka vaikealta ja haastavalta se tuntui. Se oli kuitenkin luonnollinen vaihtoehto niin resurssien takia kuin myös sen, että tiesin tasan tarkkaan kuinka tekemiäni vaatteita tulisi käyttää tai esitellä. Itsensä kuvaaminen oli kuitenkin yksi pelottavimmista asioista joita olin joutunut tekemään ja tästä kerron joskus myöhemmin lisää. Pidemmittä puheitta, hommia jatketaan itselle toimivalla tavalla ja toivoen että tutut haluavat olla mukana matkassa jatkossakin!

Translation:
I have been using Instagram for two years now and I am a very active IG user nowadays. I mostly follow many users with personal style, I like to support people who send out lots of good vibes, I keep track on what’s happening among people who wear street fashion and I follow many smaller clothing brands -the collections, social media communication and the progression of the street fashion industry. In addition, nowadays I’m also always looking for for talented photographers whose work I seek for inspiration and increase my own hunger towards photography. All of this reflects to my own feed. There’s such a wide variation of art forms of where I get my inspiration from. I’ll never going to be the one who’s feed fills up with similar images day by day. I am a creative and multi-dimensional human being, and also impulsive, which means that I post pictures based on my mood. This also means that I’m not always the easiest person to identify with. However, those who understand me, they see my vision and the overall image I’m creating.

In terms of my company’s IG account I’ve had to learn consistency. I have learned to repeat myself. The image which I’m building for my company has been very clear to me since the beginning. Setting the frames and staying inside them hasn’t been too easy. However, the fact that my company produces and sells clothing from varius genres, from grunge to blackfashion, has allowed me some freedom. And that is one of the things that really seperates my company from many other smaller clothing companies.

In social media, I do things my own way. Being real, with an attitude, and always in the conditions which I have at the moment. I may feel a bit heavy sometimes, when I don’t have all the right tools, enough money, enough time, or a pair of helping hands, simply ’cos I’m only a human. One human being and a self-employed entrepreneur. But I never let it affect my work negatively, I make compromises and use my creativity. I challenge myself to succeed in my own way and with the resources I have. And with my work, I wanna challenge people to see opportunities even in very difficult situations. I wanna show that you actually Can do things differently -and that it doesn’t make you any less of a person.

I try not to compare my business to anything else and keep my eyes on my own doing. It’s good to try to stay on the map and also try to learn from others, but you have to be able to trust your own vision and how you do things. Do things the way what feels natural to you. You can sense if something is forced or artificial -even trough images.

I am grateful that some people I know have helped me out with their great outfit pictures. These people believe in me and Roots and are the ones who have been able to see my vision and also helped me to show it to the rest of the world. Altough to this day I have get used to being the frontman of my company at first it was immensily difficult. I can’t even find the words to describe how difficult and challenging it was for me. However, it was a natural choice  when I thought about my recources as well as the fact that I knew exactly how I wanna present my clothing line. Having to photograph myself was one of the scariest things I had to do and more about that I will tell you guys later. Without further ado, I’ll keep working on social media in a way that feels natural  and effective to me and hoping that the people I know wish to be involved also in the future!

Rokrok!
/Eeva

Roots Inc. Clothes and custom on Instagram, @rootsinc

Trust your struggle. All of it.

JACKET: Roots Inc. Custom BEANIE: Cubus TOP: H&M JEANS: BikBok EYEWEAR: TopShop

Tämä voisi olla elämäni ohjenuora. Ja niin kai onkin. Minua on sanottu liian positiiviseksi niinkin tyhmästi kuin että ”Miten voit muka olla aina noin positiivinen vaikka sun elämässä on tapahtunut niin paljon paskaa? Herää jo.” No onko sitten väärin olla positiivinen? Onko väärin jaksaa uskoa parempaan kaikista vastoinkäymisistä ja sattumista huolimatta? Ei minun mielestäni. En näe mitään syytä enkä mitään järkeä jäädä märehtimään asioita, varsinkaan asioita joihin en ole itse pystynyt vaikuttamaaan. Ja niitä elämän varrella on ehtinyt tapahtua ja niitä odotan myös lisää tapahtuvaksi.

Kun pahoja tai rankkoja asioita tapahtuu, käsittelen ne. Käsittelen niitä sillä hetkellä kun paska lentää tuulettimeen, sen jälkeen ja usein jo paljon ennen kuin se on edes tapahtunut. En pelkää asioita etukäteen, mutta vaistoan paljon. Let’s face it, useimmat negatiiviset asiat saa aikaan joku toinen ihminen eikä ihmistuntemus ole rakettitiedettä vaikka hankalaa voikin olla. Tiettyjä reaktioita ja toimia vain osaa odottaa kun merkit ovat ilmassa.

Paljon tapahtuu myös asioita joita et ole osannut odottaa. Asioita jossa ei tunnu olevan mitään järkeä vaikka miltä kantilta katsoisi. Niitä ei kannata jäädä liikaa pohtimaan. Jatkuva miksi-kysymyksen esittäminen veisi vain voimia muusta, keskitä energiasi mieluummin johonkin tuottavaan ja kehittävään. Johonkin joka johtaa johonkin mieluummin kuin jarruttaa.

Minulle on elämäni aikana tosiaan tapahtunut vaikka ja mitä. Tähän vajaaseen kaksivuotiseen yrittäjyyteeni on myös mahtunut yhtä jos toista. Huonoina hetkinä saatan miettiä että miksi jatkaa kun merkit tuntuvat näyttävän että kanattaisi lopettaa. Kuin jokin yrittäisi sanoa minulle että tulen vain jatkossakin hakkaamaan päätäni seinään. Mutta se on vain ohikiitävä hetki. Todellinen ääni jonka kuulen sanoo jatka. Olen päättäväinen. Määrätietoinen. Ja intuitiivinen. Luotan vaistooni ehkäpä enemmän kuin mihinkään muuhun tässä maailmassa. Olen käyttänyt elämässäni paljon aikaa itsetuntemukseni parissa ja opiskellut elämää. Olen kokeillut paljon ja oppinut miten selviän, ja myös oppinut että haastavimmat asiat johtavat usein parhaaseen lopputulokseen. Jos jokin on liian helppoa niin voiko se edes olla sen arvoista, mietin usein, tai ehkäpä sanon niin itselleni rohkaistuakseni. Ei sen väliä, mutta kohdallani se toimii. Mielettömin onnistumisen tunne tulee siitä että ylitän itseni tai jos olen raatanut jonkin asian eteen kuin hullu ja se alkaa tuottamaan jonkinlaista tulosta.

Kun jokin tuntuu oikein vaikealta, lähes mahdottomalta, otan hetken ja pysähdyn miettimään miksi tämä kaikki olisi tapahtunut jos sen ei olisi tarkoitus koskaan onnistua. Sitten naurahdan. Sisälläni tiedän, sen kaiken on tarkoitus lopulta tapahtua. Trust your struggle. All of it.

Translation:

This could be the quideline of my life. And then I guess it is. I’ve been told I’m too positive, like ”How can you possibly stay so positive altough there’s been so much bullshit in your life? Wake up already.” Well, is it wrong to be postitive then? Is it wrong being able to believe in better things despite all the setbacks and coincidences? It’s not, not in my opinion. I can’t see any reason or sense in keep worrying about things, especially things in which I haven’t actually been able to influence. And I’ve had my share of those things, and expect more to happen.

When bad or tough things happen I deal with them. I deal with them when the shit flies into fan, after that, and often long before it has even happened. I’m not afraid of things in advance but I sense a lot. Let’s face it, most of the negative stuff that happens is caused by another human being and the knowledge of human nature is not rocket science altough it’s difficult. Some reactions and actions just can be expected when the signs are in the air.

Also many things happen that you can’t possibly expect. Things which don’t seem to make any sense no matter which way you look at it. You shouldn’t think about it too much. If you’re constantly asking why it’s only gonna take your mind out of something else, focus your energy to something productive or developmental instead. Onto something that can actually lead somewhere rather than holds you back.
A lot of this and that has happened to me in my lifetime, and also during this almost two-year entrepreneurship of mine. In bad moments I may wonder why do I keep going when all the signs seem to tell me I should stop. As someone was trying to tell me that if I continue I’m just gonna keep beating my head against the wall. But it’s just a fleeting moment. The actual voice I hear is telling me to continue and keep going. I am determined. Strong-minded. And intuitive. I rely on my instinct, perhaps more than anything else in this world. I have spent a lot of time in my life on self-knowledge and studied life. I have tried out a lot and learned how to get by, and also learned that the most challenging things often lead to the best outcome. If something is too easy can it ever be worth it, I often wonder, or perhaps I say that to comfort myself. It doesn’t matter, either way it works for me. The most insanely feeling of success comes when I have exceeded myself or when I have worked for something like crazy and it begins to show some kind of result.

When something feels really diffucult, almost impossible, I take a moment and pause to think about why would all this have happened if it had not intended to ever succeed. Then I laugh. Inside I know it all is to eventually happen. Trust your struggle. All of it.

Rokrok!
/Eeva

Doing it by myself

JACKET: Zara and customized PANTS: H&M Men and customized BOOTS: Caterpillar

En ole koskaan salannut sitä että yritykseni on yhtä kuin minä. Että firmani kaiken tekemisen takana on vain yksi ihminen.
Olen huomannut että toiset hämmästyvät tästä. Toiset hyvällä tavalla ja toiset taas vähemmän hyvällä. Joillekin on tullut shokkina että ympärilläni ei ole minkäänlaista tiimiä hääräämässä ja sen voin tavallaan ymmärtääkin, mutta se mitä en ymmärrä, on että se on ollut jollekin negatiivinen seikka. Negatiivinen siinä mielessä, että firmani ei enää näytäkään niin hohdokkaalta tai kykenevältä. Itse koen että jos yksi ainoa ihminen pystyy tekemään niin paljon, laidasta laitaan, työskentelemään tarmokkaasti ja määrätietoisesti usean eri osa-alueen parissa, on se aikamoinen saavutus -varsinkin jos hommat vielä etenevät johonkin suuntaan. Itse nostaisin tällaiselle henkilölle hattua.

Päinvastoin olen itse yllättynyt että jonkin omaani rinnastettavan uudehkon vaatemerkin takana onkin jopa 10 henkilöä. Mietin, mitä näistä jokainen sitten tekee? Joku heistä saattaa suunnitella, joku työskennellä muun luovan osuuden parissa, joku hankkia rahoitusta, joku hoitaa tuotteiden teettämisen tai tilaukset, joku markkinoinnin tai pelkän kuvaamisen. Käyhän se niinkin, ja varmasti osin helpomminkin. Mutta mikä saa nämä ihmiset väheksymään minua ja minun yritystäni, jossa minä hoidan kaiken tämän yksin?

Mietin, missä ovat ne henkilöt ja yhteisöt, jotka oikeasti arvostavat rohkeita visioita ja yksittäisen ihmisen kovaa panosta? Come out, come out, wherever you are.

Translation:

I have never hide the fact that I am my own company. That there’s only one person behind my company. I’ve noticed that some people are astonished by this. Others in a good way and others in less good. Some have been shocked that there’s absolutely no team making this all happen and I can sort of understand that, but what I don’t get is that to some people this has been a negative thing. Negative in a sense that my company no longer seem so glamorous or able. I personally feel that if one man is able to do so much, to work with vigor and commitment of several sections involved, it is quite an ahcievement -especially if the process is actually leading somewhere. I would play homage to this kind of person.

On the contrary, I myself have been surprised that for example one recent clothing line comparable to mine consist of a team up to ten members. I wonder, what is it that each of these people do then. Some of them may be designing, some may work with the other creative stuff, someone to provide money, someone taking care of the manufactoring side, and someone maybe doing the photoshoots and marketing. That is one way to do things and certainly far easier than for me. But what makes these people belittle me and my company when I’m doing all of this my own?

I wonder, where are the people and communities that really appreciates bold visions and the hard work taht one individual invests in it? Come out, come out, wherever you are.

Rokrok!
/Eeva

I am free

”Olen vapaa koska tiedän, että minä yksin olen moraalisesti vastuussa kaikesta mitä teen.
Olen vapaa, riippumatta minua ympäröivistä säännöistä.
Jos koen ne siedettäviksi, siedän niitä. Jos koen ne vastenmielisiksi, rikon niitä.”
Olen vapaa koska tiedän, että minä yksin olen moraalisesti vastuussa kaikesta mitä teen.
-Christian Benner; idolini, suuri visionääri ja loistava suunnittelija

Translation:

”I am free because I know that I alone am morally responsible for everything I do.
I am free, no matter what rules surround me.
If I find them tolerable, I tolerate them; if I find them obnoxious, I break them.
I am free because I know that I alone am morally responsible for everything I do.”
-Christian Benner; my idol, great visionary and a brilliant designer

Wish to own one of Christian’s leather jackets one fine day… Go check the guy out! Christian Benner Custom

Rokrok! /Eeva

LEATHER JACKET: JC Jeans Company AND LEATHER RIVET VEST: Customized PANTS: Gina Tricot SHOES: H&M TOP: H&M and customized