Her Story / winner of You are more than beautiful-photoshoot

17-vuotias Susanna valikoitui järjestämäni You are more than beautiful-kilpailun voittajaksi. Kilpailun voittajalle järjestettiin kuvaukset hänelle räätälöidyllä teemalla. Tarkoitus oli järjestää kuvaukset maaliskuussa, mutta päätimme kuvata huhtikuun lopulla parempien säiden toiveessa, sillä suosin itse paljon enemmän ulkona luonnonvalossa kuvaamista kuin studiokuvausta.

TÄMÄ ON SUSANNAN TARINA

Susanna on asunut läpi elämänsä pienessä kunnassa perheensä kanssa, joka ei ole ollut kovin onnellinen eikä perinteinen. Hänen äitinsä henkinen tilanne ei ole mahdollistanut Susannalle turvaa, onnea eikä itsevarmuutta jota nuori ihminen tarvitsisi elämäänsä. Hän on saanut kuulla olevansa ruma, kamala, riittämätön, laiska, tyhmä, itsekäs, huono lapsi. Tällainen elämäntilanne on jättänyt häneen jälkensä ja oman osansa on hoitanut perheestä tulevat uskonnolliset paineet. Pienessä kunnassa toisten elämää ja tekemisiä katsotaan ja arvostellaan tarkkaan, mikä on lisännyt paineita entuudestaan. Susannan oma henkinen tilanne on nykyään parempaan pän, sillä hän on alkanut pikkuhiljaa omaksua oman persoonansa. Omat ajatuksensa ja mielipiteensä, tuntemuksensa ja tyylinsä -vaikka tämä ei ongelmitta olekaan tapahtunut, ja henkistä kasvua, kuoresta ulos tulemista, on varmasti luvassa vielä vuosiksi.

Susanna perusteli että näiden seikkojen vuoksi hänelle olisi arvokasta saada nähdä itsensä edes kerran kauniina, kokea olevansa kaunis. Hän tekee matkaa kohti eheytymistä ja haluaa tulla täysin terveeksi psyykkisesti. Tällaista matkaa olen nöyränä tukemassa. ”Vaikka kuvat ovat olennainen osa tätä projektia, uskoisin itse kokemuksen olevan arvokkaampi minulle. Tunne, että joku panostaa minuun, haluaa työskennellä kanssani ja on valmis käyttämään aikaansa minuun, ei ole kovin tuttu.”

Susanna haaveilee muutosta Helsinkiin ja tämä haave olisi tarkoitus toteuttaa vuoden päästä kun hän saa lukio-opintonsa päätökseen. Tämä elämänmuutos ja paikkakunnan muutos tulisi varmasti tukemaan hänen itsenäistymistään ja sen hänen oman onnensa löytymistä, joten toivon että häne haaveensa tulee toteutumaan -aivan ne kaikki, mitä hän ikinä keksiikään unelmoida.

Susanna, olet enemmän kuin kaunis. Olet rohkea, fiksu, kiltti ja upea. Oli upeaa saada tavata sinut ja kiitos että sain jakaa pienen palan matkaa kanssasi!

Processed with VSCOcam with a5 presetStailaus ja kuvat: eevarootsphotography muah: Elisa Paananen

Käydessäni hakijoiden perusteluja läpi nousi Susannan sanat syvimmin esiin. Tunsin yhteyden Susannaan, ja pystyin jonkin verran myös samastumaan häneen. Olen itse köyhästä perheestä jolla on riittänyt paljon haasteita. Kahden villimmän sisaruksen elämänvaiheet ovat vieneet paljon huomiota ja minä olen vain saanut pärjätä itsekseni. En ole kokenut henkistä väkivaltaa, haukkumista enkä vähättelyä, mutta en ole myöskään saanut kokea osaavani oikein mitään. Minua ei ole kannustettu eikä kehuttu, enkä ole saanut onnistumisista palautetta. Osittain se liittyy siihen ettei yksinhuoltajaäidilläni ollut voimavaroja tähän kaikkeen ja osaksi siksi että äitini oli sitä ikäluokkaa joka ei kasvattanut lapsia kehuilla, kosketuksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Pienenä en myöskään osannut enkä uskaltanut pyytää mitään. Maailma ja ihmiset ovat pelottaneet minua, sillä en ole kokenut että minulla olisi valmiuksia pärjätä, enkä oikein edes tiennyt mikä roolini on perheessämme.

Se minkä tulen muistamaan aina, minkä mukaan olen elänyt nuoresta asti, on uskoni siihen että jos olen hyväsydäminen, välitän aidosti ja annan siitä vähästäkin mitä minulla on, muille, tulen pärjäämään omalla tavallani ja jokin karmantapainen tulisi pitämään minusta huolta. En vaihtaisi tätä ajatusmalliani ja elämäntapaani mihinkään, mutta monesti mietin kuinka vinksahtanutta se onkaan että nuori joutuu ajattelemaan näin, kehittämään itselleen tällaisen suunnitelman selviytyäkseen tästä elämästä, kun sen turvan ja luottamuksen tulevana voisi saada kotoakin. Arvostan itseäni suunnattomasti tämän mentaliteetin takia ja olen saanut sillä aikaan paljon hyvääkin, mutta olen myös ottanut köniin sen vuoksi monella eri elämän osa-alueella.

Lähisuvussani ja tuttavapiirissäni on paljon pieniä ja nuoria lapsia, ja olen itsekin ollut äitipuolena nyt yli kaksi vuotta. Pyörittelen paljon ajatuksia kasvatuksesta päässäni ja siitä kuinka lapselle voisi suoda paremmat valmiudet elää elämäänsä. Näitä tarinoita kuulee niin paljon, niin monet elävät elämäänsä arpiensa kanssa, kamppaillen päivästä toiseen, eikä se kamppailu välttämättä koskaan pääty. Toivoisin että ihmiset ja varsinkin vanhemmat osaisivat rakastaa hetkessä, mutta myös kasvattaa lapsiaan pitäen mielessä mitä avuja, työkaluja ja valmiuksia he todellisuudessa teoillaan ja sanoillaan heille tarjoavat heidän matkalleen.

Peace and love, you are ALL more than beautiful! / Eeva

Mainokset

Shhh, show me

Mitä merkitystä on arvoilla jos ne eivät materialisoidu? Jos niitä ei noudateta, jos niiden mukaan ei eletä, jos ne painetaan sivuun niinä hetkinä kun niillä olisi käytännössä  merkitystä?

Olen käynyt lukemattomia keskusteluja arvojen ympärillä, niin pieniä ja lyhyitä kuin suurempia ja kattavampiakin. Minulla on aina ollut vahva taju oikeasta ja väärästä, mutta mitä merkitystä sillä olisi jos en puolustaisi niitä joita sorretaan, avaisi suutani kun toisia kohdellaan väärin ja antaisi kiitosta silloin kun asiat tehdään kunnolla. Mitä ne hyvät arvot ja oikean ja väärän taju merkitsisivät jos ne eivät muutu todellisiksi; näkyviksi, kuulluiksi ja koetuiksi?

Olen joutunut elämäni aikana moniin ikäviin tilanteisiin joissa olen joutunut aina uudelleen tekemään päätöksen siitä olenko hiljaa vai avaanko suuni jonkun suuremman asian puolesta ja hyväksi. En koe ristiriitaisia tunteita näitä päätöksiä tehdessä, toimin sen mukaan jonka koen oikeaksi, en sen mukaan minkä koen helpoksi. Mutta koen nämä tilanteet raskaiksi, ja epäreiluiksi, enkä todellakaan haluaisi aina olla se joka ottaa luodin muiden puolesta -tai edes itseni takia, siksi että pidän omista oikeuksistani kiinni. Omista oikeuksistani olen kuitenkin satunnaisesti valmis joustamaan ja luopumaan, mutta muiden, kanssaihmisten, kohdalla en. Toivoisin että minun ei tarvitsisi olla aina puolustamassa muita, että maailmassa olisi enemmän oikeudentajua, sääntöjen noudattamista eikä niiden kiertämistä, varsinkin kun on kyse ihmisistä ja ihmisyydestä.

On niin helppoa suoltaa puhetta. On niin helppoa sanoa positiivisia asioita. On niin helppoa sanoa asioita, jos niiden takana ei tarvitse varsinaisesti koskaan seistä. Ja tuntuu että niin moni on jo tottunut tähän, sanomaan mitä sylki suuhun tuo ja mitä olettaa muiden haluavan kuulla, jotta tulisi itse hyväksytyksi, ei aiheuttaisi ristiriitaisia mielipiteitä tai herättäisi välttämättä edes mielipiteitä muissa, ja sama pätee myös siihen suuntaan ettei anna toisten ihmisten sanomisille niin suurta arvoa. Minusta pitäisi antaa. Mitä järkeä on sanoa asioita joita ei todellisuudessa tarkoita? Moni on tähän tottunut ja tästä myös turtunut, ja alkaa toimia itse samoin.

Mutta. ”Actions speak louder than words.” Jos todella toivot jollekin menestystä, varmaan myös autat häntä parhaasi mukaan saavuttamaan tuon menestyksen. Jos toivot jollekin onnea, et varmaankaan tee jatkuvasti asioita jotka voisivat olle tämän onnen esteenä. Jos mielestäsi ihmisille ei saa puhua rumasti, varmaan puutut asiaan sellaisen tilanteen kohdattuasi. Jos et hyväksy rasismia, et varmaankaan ole hiljaa jos kohtaat rasismia lähipiirissäsi. Jos sanot arvostavasi toisen työtä, et varmaankaan pyydä häntä tekemään työtä sinulle ilmaiseksi. Jos joku ihminen on sinulle tärkeä, et varmaankaan kohtele häntä vähättelevästi. Jos haluat tarjota ihmiselle vakautta, et varmaankaan luo hänen ympärilleen epätasapainoa. Jos lupaat jotakin, varmaan pidät myös sanasi. Ja jos arvostan itseäni, en varmaankaan anna muille lupaa kohdella itseäni ala-arvoisesti.

Ja minähän arvostan. Olen monesti joutunut myös puntaroimaan erilaisia suhteita ja ystävyyksiä elämäni aikana. Muiden ihmisten tarkoitusperiä, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Vaikka huomaisin vivahteita epäluotettavuudesta tai epävakaudesta olen silti aina valmis katsomaan tilanteen siihen pisteeseen asti jossa saan varmuuden. Olen kärsivällinen, ymmärtäväinen ja analysoin asioita kaikessa rauhassa, ja on myös paljon mitä pystyn antamaan anteeksi. Annan itsestäni niin paljon kuin normaalistikin antaisin, vaikka hälytyskellot syttyisivät päälle, sillä se on minun luontainen tapani elää ja olla ihmisten kanssa joista välitän; olla oma itseni aidosti ja rehellisesti loppuun asti. Hyväntahtoisuuteni ei kuitenkaan ole naiiviutta, ja jos luottamukseeni tulee isompi särö, on näinä hetkinä tehtävä päätös siitä onky kyseinen ihmissuhde enää omien arvojeni mukainen. Antaako se minulle sitä mitä oletin ja odotin, vai aiheuttaako se minulle pikemminkin ahdistusta ja epäluuloa. Joissakin tapauksissa toisen ihmisen epävakaus ja epäluotettavuus rikkovat minua enemmän kuin tätä henkilöä itse, ja olenkin ymmärtänyt että yksi suurin yhdistävä tekijä sille miksi jotkut tekevät huonoja valintoja elämässään ja ihmissuhteissaan on epävarmuus. Tätä epävarmuutta läheltä seuratessa,  jos se lopulta muuttuu näkyväksi siten että kyseiset päätökset ulottuvat meidän ystävyyssuhteeseemme asti negatiivisella tavalla (mm. valehtelu, asioiden vääristely, lupausten rikkominen), kärsin siitä tilanteesta. Ymmärrän etten voi pitää ketään kädestä kiinni ja tehdä päätöksiä toisen puolesta, voin vain antaa neuvoja rakkaudella, mutta jokainen tulee valitsemaan omat polkunsa itse. Mutta voin valita haluanko itse kulkea siinä vierellä jos huomaan etten tule arvostetuksi, ja jos toisen ihmisen sanat ja teot eivät kulje samaan suuntaan.

BOXERS: Junkyard Girls (gifted)  –  JEANS: BikBok and customized  –  SNEAKERS: Miss Pap (gifted)  –  SWEATER: Fiorella (gifted)

Tuntemuksien ja ajatusten tulisi mielestäni kulkea käsi kädessä ainakin tiettyyn pisteeseen asti; kun on kyse oikeasta ja hyvästä, ei vihasta tai pahasta. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta tiettyihin asioihin pitäisi pystyä luottamaan. Minua, loogista ihmistä, horjuttaa ihmisten epävakaus, epärehellisyys, lojaaliuden puute, aukot arvomaailmassa, aukot inhimillisyydessä ja empatiassa, tuen puute, oikeudentajun puute, väärän ja pahan hyväksyminen, syrjintä, ja ilkeyden hiljainen hyväksyminen.

Haluan vain sanoa: älä turru, älä kylmety, älä lakkaa välitämästä, äläkä varsinkaan lakkaa näyttämästä. Jos todella koet jonkun asian tärkeäksi, löydät varmasti keinon näyttää sen  -Siitä huolimatta että ympäröivä maailma ei sinua siihen kannustaisi. Ja muista myös arvostaa itseäsi, ja uskaltaa asettaa ihmissuhteillesi rajat. Tärkein ihminen jolle sinun täytyy osoittaa arvosi olet Sinä itse -the rest will follow.

Rokrok and start showing! / Eeva

Strong women unite

Processed with VSCOcam with f2 preset

Tapasin pari viikkoa sitten ihmisen, jonka kanssa synkkasi ensi sekunnista. Ihmisen jonka kanssa pääsimme kunnon keskusteluyhteyteen heti ja kävimme siltä istumalta enemmän asioita läpi kuin joidenkin ihmisten kanssa voisin koskaan käydä. Kerroin hänelle asioita, salaisimpia toiveitani, joita en ole koskaan kertonut kenellekään muulle. Tunnistin hänessä itseni, niin monella eri tavalla, ja pystyin olemaan oma itseni niihin syvimpiin toiveisiin asti. Jos hän olisi ollut mies ja minä sinkku niin olisin todennut että tapasin juuri tulevan aviomieheni, muulla tavalla en osaa sitä välitöntä vahvaa yhteyttä kuvailla! Sielut kohtasivat, kemiat kohtasivat, mielet kohtasivat, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme aina.

Tuntui osittain kuin vastassani olisi ollut peili. Mutta nimenomaan peili joka hymyilee ja hyväksyy, ei kyseenalaista tai tuomitse ajatuksiani ja tuntemuksiani. ”Tiedän mitä tunnet.”, ”Tiedän tarkkaan mitä tarkoitat.”, ”Olen kokenut saman.”. En kovin usein kuule näitä sanoja muiden suusta, yleensä se olen minä joka sanoo näitä toisille. Nyt vastassani oli ihminen joka kehottaa minua olemaan täysin rehellinen itselleni ja rehellinen unelmistani. Kuinka virkistävää olla tämän peilin toisella puolella kerrankin ja saada kokea hyväksymistä, kannustamista ja myös kiitosta siitä millainen olen!

Meillä on samankaltaisia kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Molempien vanhemmat ovat sitä sukupolvea joille ei tullut luonnostaan kehuminen, kannustaminen, rohkaiseminen ja rakkauden näyttäminen, joka on ainakin itseni kohdalla hyvin määrittävä tekijä siinä että haluaa onnistua, osata asioita ja tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Meillä on ollut samanlaisia taistoja henkisen puolemme kanssa. Meillä on samankaltaisia ajatuksia itsestämme ja meitä ympäröivästä maailmasta. Olemme kokeneet rakkautta samankaltaisilla tavoilla ja meillä on ollut samanlaisia kokemuksia parisuhteissamme. Haluamme molemmat kehittää itseämme, ymmärtää itseämme ja muita ihmisiä. Olemme luovia ja taiteellisia. Vakaita mutta tunne-eläjiä. Nautimme estetiikasta, mutta emme ole pinnallisia. Olemme nöyriä ja realistisia, pidämme jalat maassa, mutta uskallamme unelmoida suuriakin. Olemme rohkeita mutta hyvin herkkiä. Olemme suurenmoisia naisia, mutta monessa suhteessa hyvinkin epätyypillisiä naisia.  Uskon että tästä kehkeytyy mielettömän hieno bromance, kuten itse totesimme!

bini 2_edited

Tuntui niin hyvältä tavata ihminen josta näkee heti että kilometrejä on kertynyt ja asioita on koettu, ja tulla itse kunnolla kohdatuksi. Hänkin sanoi minulle heti alkuun että näkee minusta elettyä elämää, näki jo ennen kuin varsinaisesti tapasimme. Tässä onkin varmasti yksi suurimmista syistä miksi pystyimme keskustelemaan niin luonnollisesti kaikesta heti. Jaoimme elämäntarinaamme ja myös niitä arpia, mutta teimme sen hymyillen ja tyytyväisinä itseemme, toiveikkaana juuri siinä hetkessä. En päästä ihmisiä kovin helposti lähelleni, mutta oikenlaisille ihmisille löytyy iso paikka sydämestäni aivan välittömästi.

Nilla, this one is for you.

Rokrok! / Eeva

Light up, light up

Vietimme ihanan rentouttavan viikonlopun mieheni kanssa. Vain pakolliset työt ja muilta osin ei läppäreitä, eikä kännykässä roikkumista. Tänä päivänä tällainen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja siksi koemmekin että siihen tulee kiinnittää huomiota. Myös telkkarin katselu on jokailtainen rutiini ihan jo rentoutumisen ja nollaamisen kannalta ja tämäkin jäi vähemmälle viikonloppuna. Lauantaina kokkasimme ja jäimme tunneiksi keittiöön ihan vain juttelemaan ja juomaan viiniä. En muista koska olisimme viimeksi tehneet niin, aivan noin ajan kanssa, ja nautin siitä suunnattomasti! Ajatusten vaihtamisesta, yhdessä nauramisesta, unelmien jakamisesta ja kunnolla kuulumisten vaihtamisesta. Ystävien kanssa juuri tällaiseen varataan erikseen aikaa, parisuhteessa, varsinkin suhteessa jossa asutaan yhdessä, se jää helposti vähemmälle.

Tällä hetkellä keskustelemme paljon mieheni kanssa eroavaisuuksistamme ja myös tavastamme tuntea, kokea ja toimia. Olemme kovasti samalla viivalla asioiden suhteen joita haluamme parisuhteeltamme ja mitkä ovat tarkoituksemme, mitä haluamme tuoda tähän suhteeseen ja antaa toiselle. Erityisherkkyyteni on asia jota olen avannut todella paljon lähiaikoina, sillä ymmärrän päivä päivältä enemmän kuinka se vaikuttaa minuun jokaisessa päivässä ja niin monessa hetkessä. Kukaan muu ei yksinkertaisesti voi ymmärtää miten tunnen, mistä ahdistun, mistä ja kuinka ilostun ym. ellen itse sitä osaa kertoa. Maailmani ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Maailmani on kuitenkin todella looginen ja mitä enemmän erityisherkkyydestäni kerron, sitä enemmän miehenikin oppii päättelemään millä tavoin voisi toimia eri tilanteissa, tuoden positiivista energiaa kehiin enemmän ja jättäen lisää hyvää mieltä -kuten hänen on tarkoituskin.

Sunnuntaina nautimme aamupalaa rauhassa sängyssä ja katsoimme klassikkopiirretyn Pieni Merenneito, joka herättää minussa paljon ihania muistoja, ja katsoin piirrettyä kiiltävin silmin ja leveä hymy huulillani! Olimme erikseen käyneet vuokraamassa sen, ja Filmtownin myyjä saattoi hieman nauraakin kun ilahduin niin paljon siitä että se oli löydettävissä vihdoin heidän valikoimastaan! 😀 Minua ilahdutti kovasti että mieheni suostui katsomaan kyseisen piirretyn kanssani hyvillä mielin ja oli näin osana kokemusta joka toi minulle niin paljon hyvää mieltä. Niin typerältä kuin se voikin jonkun mielestä kuulostaa niin näin tunnen.

Kävimme myös pidemmällä kävelyllä koiran kanssa ihanassa auringonpaisteessa, ja keskustassa pyörimässä ja lounastamassa Eerikin Pippurissa. Suostun melko harvoin enää syömään ”roskaruokaa”, niin vatsani takia kuin myös siksi ettei yksinkertaisesti tee enää mieli, mutta välillä minäkin annan periksi, ja Eerikin Pippurin kebabia on kyllä oikeasti vaikeaa vastustaa! Kävelimme käsi kädessä ja käsikynkässä koko päivän ja tämä yksinkertainen asia on jotain mitä olen todella kaivannut, ja josta haluan alkaa taas pitämään kiinni. Mietin yksi päivä kuinka nuorempana oltiin aina niin kiinni poikaystävän kanssa joka paikassa ja kuinka viimeiseen hetkeen asti hyvästeltiin kun piti lähteä. Siinä oli jotain niin huoletonta ja välitöntä hellyyttä jonka haluan omaan parisuhteeseeni takaisin, jokaiseen päivään johon se vain mahtuu. En muutenkaan ole ihminen jota julkiset hellyydenosoitukset vaivaannuttaisivat, päinvastoin, minusta ne ovat ihania! Vilpitöntä, hauskaa ja kaunista!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kulunut viikonloppu oli paras pitkästä aikaan ja jätti jälkeensä paljon hyvää energiaa. Kerro minulle, millainen sinun edellinen huippu viikonloppu on ollut ja mikä teki siitä niin spesiaalin?

Rokrok! / Eeva

IMG_2122IMG_2093IMG_2142IMG_2148 JOGGER PANTS: H&M men and customized (narrowed) – SWEATER: Fiorella – BOOTS: Roots Inc. CUSTOM – COAT: Vavavoom

TRANSLATION:

I have just spent the most lovely and relaxing weekend with my man. A weekend with almost none work, no cell phones, no laptops and no tv. This is not something that can be taken granted in these days and that is exactly why it’s so important to pay attention to it. On saturday we cooked and afterwards just sat in the kitchen and talked for hours and drank some wine. I enjoyed it so much! Laughing together, getting serious and deep together, talking about our goals, dreams, thoughts. When you’re in a relationship where you live together this is not something you always prioritize -but in my opinion, you should.

Currently we’re having a lot of conversations about my HSP (Higly Sensitive Person) and also the ways we differ from each other. The way we feel, react and act. There’s so much we both wanna bring into this relationship and give to each other, and so much similarities. HSP is something that is very much present all the time for me, in daily basis, and it’s super important to me to tell my man just how I feel in different situations so he could learn more about me, and would have more knowledge on what kind of things he could say or do to to bring more energy and postivive vibes to our relationship. My world is not simple and it’s not black and white. But it is very logical. The more I tell him the more he can understand in time and the better he can reach his ”goals”, beacuse gladly I know he really wants nothing but the best and all the happiness to us.

We also walked hand in hand the whole weekend and this simple thing is something I have really missed, and what I wanna hold on to again. I just wondered how simple it was as a teenager, having a boyfriend, and you would go everywhere hand in hand and always delayed the goodbyes to the very last moment. It was so easy, so care-free and so genuine, so endearing. I want more of that to my relationship, more of public display of affection, beacuse I ove them! It’s fun and so beautiful!

In all it’s simplicity, I had the best weekend in a long time and it left me feeling so energetic and happy. Tell me, when did you last have a great weekend and what made it so special?

Rokrok! / Eeva

Sugar to your brain

”GOTTA DO SOMETHING CRAZY EACH DAY, IT’S SUGAR TO YOUR BRAIN”

Mun jokapäivässä elämässä, keskellä ihan tavallista elämää, koetan tehdä elämästä aina pikkasen parempaa, vähän iloisempaa, aina hauskaa, ja myöskin jokseenkin jännittävää. Otan riskejä, olivatpa ne sitten suuria tai ihan pieniä, yritän voittaa omia pelkojani ja ylittää omia odotuksiani. Se voi tarkoittaa uusien asioiden kokeilemista, vaikka kokata uusia ruokia, haastaa omaa kehoansa, hakea jotain työpaikkaa jota ei lähes satavarmasti voi saada, tai kertoa avoimesti omista peloista ja haasteista, mitä tahansa. Mutta yritän oppia ja kasvaa joka päivä, ja pitää mieleni avoinna, sillä oikeastaan mitä tahansa voi tapahtua. Se voi myös tarkoittaa seksin harrastamista täysin random paikassa ja hetkessä, uuden asukokonaisuuden rokkaamista, tai yllättävää keskustelua tunemattoman kanssa metrossa. Tässä mä olen todella hyvä. Hyvä yrittämisessä, avoimuudessa, rehellisyydessä, ja rohkeudessa.

Jotkut luulevat että se tulee minulta aivan luonnostaan. Että olisin vain syntynyt tällaiseksi. Mutta en ole, olen opetellut sen. Kun opin mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi, olen opetellut tekemään niitä asioita. Teen joka ikinen päivä uudelleen ja uudelleen päätöksiä siitä miten haluan elää. Olipa kyse sitten töistä, ystävyyssuhteista, parisuhteesta, intohimoistani tai vaikka siitä miten olen koirani kanssa. Päätän uudelleen miten haluan toimia, mitä haluan antaa jollekin, sanoa jollekin, tai saada jollekin annettua jonkun tunteen. En ole idiootti, en ole naiivi, enkä elä ilman pelkoja ja vastoinkäymisiä. Mutta elän elämääni siten että minulla on tarkoitus, ja tavoitellen onnellisuutta ja onnellisuuden jakamista. Haluan säilyttää kipinän sydämessäni ja nähdä sen myös muiden silmissä. Ja olen todella onnellinen omana itsenäni, ollen juuri sellainen kuin olen, enkä aio muuttaa tätä piirrettä itsessäni kenenkään vuoksi enkä minkään takia.

Rokrok ja tee jotain odottamatonta tänään! / Eeva

CROP TOP: Gina Tricot
LEGGINS: Zalando
HOODIE: Second hand
SNAPBACK: Smallballs production
BOOTS: Second hand and customized
HOLSTER: LD West

TRANSLATION:

In my everyday life, in the middle of the regular stuff, I try to make life little better, more joyful, always fun, and somewhat exciting. I take chances, weather they’re big or small, I try to overcome my fears and exeed my own expectations. It can be trying new things, applying for a job you’re almost 100% sure you won’t get, open up publicly about your fears and challenges, whatever. But I try to learn and grow everyday, and keep my open mind, ’cos just about anything can happen. It can also mean having sex in a random place and random time, rockin’ a new fierce outfit or having a conversation with a complete stanger in a subway. But I’m really good at that. Good at trying, being open, with arms wide open, being honest, having courage.

Some may think it all comes natural to me. Like I’m born this way. But I’m not, I have learned it. Once I learned what kind of things make me happy, I’ve learned to do those things. I make those desicions every single day over and over again. May it be about work, about my friendships, my realtionship, my passions or even the way I am with my dog. I decide again and again I want to do things this way, give this to someone, say this to someone or make someone feel certain way. I’m not a fool, I’m not naive, I’m not living life without doubts and obstacles. But I am living my life with a purpose of pursuing happiness and giving happiness to others. And I’m really happy being like me, my own kind, and won’t change for no one or let anyone change this in me.

Rokrok and so something crazy today! / Eeva

 

 

 

Integrity

Muhun ei ole koskaan pystynyt tekemään vaikutusta millään keinotekoisella, keinottelemalla, omaisuudella, tavaroilla, asemalla, eikä ulkokuorella. Jotkin epämiellyttävimmistä ihmisistä joita olen tavannut ovat turvautuneet juurikin näihin omassa elämässään ja olemuksessaan. Olen kohdannut elämäni varrella ihmisiä jotka ovat katsoneet muita alaspäin koska heillä on itsellään esimerkiksi jokin korkeampi koulutus. Nämä henkilöt ovat olleet moukkamaisimpia käytöstavoiltaan ja heillä on ollut myös paljon ennakkoluuloja. Olen tavannut tyttöjä ja naisia jotka käyttävät ainoastaan kalliimpia merkkejä, niin meikissä kuin vaatteissakin. He ovat olemuksellaan viestittäneet olevansa jonkinlaista eliittiä naisrintamalla. He ovat olleet kovimpia arvostelemaan muita ja kiroilleet kuin rekkamiehet keskenään, kun muita ei ole kuulemassa eikä rooli ole päällä. Olen tavannut ihmisiä jotka ovat omalla alallaan onnistuneet menestymään, kovalla työllä ja tinkimättömyydellään, mutta myös sillä että heillä on ollut pokkaa ylistää ja mainostaa omaa työtään ja ovat osanneet puhua ja vaatia. He ovat olleet niitä jotka ovat ensimmäiseksi yrittäneet hyötyä niistä joilla on vielä matka menestykseen kesken, vaikka osaamista ja tietoa olisi kuinka paljon. Asetetaan mielikuva päähän että minulla on jo ja sinulla ei ole mitään, jotta antaisit kaiken osaamisesi ilmaiseksi. Olen tavannut korkeassa (itseäni korkeammassa siis) asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat kovia ohjeistamaan ja neuvomaan, mutta olisivat itse käytännössä peukalo keskellä kämmentä työmaalla, mikä ikinä se työmaa milloinkin on. He osaavat sanoa mitä pitää tehdä sillä heitä on ohjeistettu sanomaan niin, mutta eivät tiedä tai osaa kertoa miksi niin tulisi toimia. Se ei ole johtajuutta, se on ketjuviestin kuljettamista. Toivoisin että ihmiset näkisivät mieluummin sieluja kuin näitä ulkoisia seikkoja. Ostettuja, feikattuja tai vaikka hyvillä puheenlahjoilla hankittuja statuksia. Voi kuinka erilainen maailmamme olisikaan!

Otan ihmiset itse vastaan samanlaisina tallaajina kuin itsekin olen. Tavallisina, ongelmaisina, joilla on haasteita ja oma taustansa, pelkonsa, you name it. Jalustalle ei kannata ketään nostaa, varsinkaan ennen kuin todella tuntee ihmisen. Me olemme kaikki samalla viivalla, samanarvoisia! Olen huomannut että jotkut tapaamani ihmiset ovat odottaneet jalustalle nostamista ja yllättyneet kun näin ei olekaan käynyt. He ovat tottuneet siihen.

Annan kyllä arvoa ja kunniaa ihmisille, ja myös näytän sen. Arvostan ihmisissä taitoa, rohkeutta, vilpittömyyttä, empatiakykyä, sinnikkyyttä, rentoutta. Arvostan sitä että jaksaa puskea eteenpäin omista haasteistaan ja puutteistaan huolimatta. Arvostan oma-aloitteisuutta ja sitä että yrittää vaikka ei osaisikaan. Arvostan sitä että auttaa kanssaihmisiä pyyteettömästi. Arvostan sitä että kuuntelee. Arvostan käsityötaitoja, mielen rikkautta, asioiden hahmotuskykyä, pyrkimystä itsensä kehittämiseen, kykyä nauraa itsellensä ja uskallusta itkeä kun on paha olla, kykyä heittäytyä ja uskaltaa mokata, sitä että pystyy olemaan oma itsensä eri tilanteissa. Arvostan tiennäyttäjiä, uranuurtajia. Ja ihan tavallisia ihmisiä, jotka miettivät kuinka jaksaisivat viedä koiransa ulos juuri tänä iltana tai jaksaisivat pysyä tyynenä lastensa meuhkatessa. Jos joku nostaa minua joskus jalustalle, toivon että se tapahtuu mieluummin näistä syistä kuin mistään muusta.

Rokrok ja kohdelkaa muita hyvin! / Eeva

TRANSLATION:

I’ve never been the person you could impress with anything artificial, assets, wealth, things, status, or looks. Some of the most unpleasant people I’ve met have used just these in their lives and being. I have met people in my life whom have looked down on others simply because they themselves have a higher education. These people have been most rude and they’ve also had most prejudices. I’ve met girls and women who only buy expensive clothes and things. They have tried to signal with their appearance that they are some elite group of women. They have been the most diligent to ctiticize others, and they swear like sailors when no one’s around to hear. I’ve met people who have managed to succeed in their own field, with hard work ofc, but also because they have just praised themselves and their work, they have known how to talk. They have been the first ones to try to benefit from the ones who have not yet succeeded, no matter how talented and gifted they were. It’s about setting an image to other persons head, that you are the succesful one and they have nothing yet, so they would give their time and work for free. I’ve met people in higher positions (higher than me I mean), whom have gave instruction and advise easily, but who sould not know what to do of they were to do your job. They know what to say, because they’ve been told exactly what to say, but they have no clue why this approach has been chosed. That is not leadership, that is carrying a chain message. I wish people would see souls instead of these artificial things. Bought, faked, gained with gift of speech. Oh how different our world would bee!

I take people as regular slobs like me. Ordinary, problematic, with challenges and backrounds, fears, you name it. There’s no use in putting others in pedestal, especially before you even really know someone. We are all the same! I’ve noticed some people have expected me to put them in pedestal and have been surprised when I didn’t. They are used to it, others admiration.

I give credit and respect to people, and I also show it. What I value in people is talent, courage, sincerity, empathy, persistence, ease. I value when someone keeps going regardless of their challenges and shortcomings. I value spontaneity and effort even when you don’t know how to do something. I respect people who help others unselflishly. I respect people who listen. I value crafts, richness of mind, the ability to perceive things, pursuit of improving yourself, the ability to laugh at yourself, courage to cry when something feels really bad, not being afraid to fuck up or fail, the ability to be real in every situation. I respect the pacemakers and pioneers. And the ordinary everyday people, who just at this moment wonder how they’re going to have the strenght to face their whining kids again with a smile on their face. If someone should ever put me in a pedustal, I’d prefer it to be for these reasons, not for something I have or pretend to have.

Rokrok and treat other people well! / Eeva

Love affair / Be my Valentine

Sadan kirjoittamani blogipostaukseni joukkoon on mahtunut vain yksi jossa olen kirjoittanut parisuhteestani. Tässä oli toinen, jonka mieheni kuitenkin pyysi poistamaan.

Parisuhteeni ja mieheni on todella suuri osa elämääni ja olen muutamaan otteeseen alkanut kirjoittamaan myös meistä. Osa minusta haluaisi jakaa rakkauttamme ja avata elämäämme enemmänkin, mutta joka kerta kun olen kirjoittanut on jokin estänyt minua painamasta julkaise-nappia. Oman yksityisyyteni vaalimisen lisäksi myös mieheni yksityisyyden vaaliminen. Olen avoin ihminen, mutta avoimuus ei kuitenkaan tarkoita minulle kaiken jakamista muun maailman kanssa, vaan pidän myös yksityisyydestäni kiinni. Vaikka olenkin bloggaaja, noudatan silti ”private life, happy life”-ajatusta, jotkut asiat kuuluvat vain minulle ja meille. Vaikka kirjoitukseni oli mielestäni vain kokonaiskuvaa ja pintapuolta raapaiseva, ja rehellinen, kunnioitan mieheni toivetta siitä etten kirjoita suhteestamme.

Rokrok! / Eeva