Her Story / winner of You are more than beautiful-photoshoot

17-vuotias Susanna valikoitui järjestämäni You are more than beautiful-kilpailun voittajaksi. Kilpailun voittajalle järjestettiin kuvaukset hänelle räätälöidyllä teemalla. Tarkoitus oli järjestää kuvaukset maaliskuussa, mutta päätimme kuvata huhtikuun lopulla parempien säiden toiveessa, sillä suosin itse paljon enemmän ulkona luonnonvalossa kuvaamista kuin studiokuvausta.

TÄMÄ ON SUSANNAN TARINA

Susanna on asunut läpi elämänsä pienessä kunnassa perheensä kanssa, joka ei ole ollut kovin onnellinen eikä perinteinen. Hänen äitinsä henkinen tilanne ei ole mahdollistanut Susannalle turvaa, onnea eikä itsevarmuutta jota nuori ihminen tarvitsisi elämäänsä. Hän on saanut kuulla olevansa ruma, kamala, riittämätön, laiska, tyhmä, itsekäs, huono lapsi. Tällainen elämäntilanne on jättänyt häneen jälkensä ja oman osansa on hoitanut perheestä tulevat uskonnolliset paineet. Pienessä kunnassa toisten elämää ja tekemisiä katsotaan ja arvostellaan tarkkaan, mikä on lisännyt paineita entuudestaan. Susannan oma henkinen tilanne on nykyään parempaan pän, sillä hän on alkanut pikkuhiljaa omaksua oman persoonansa. Omat ajatuksensa ja mielipiteensä, tuntemuksensa ja tyylinsä -vaikka tämä ei ongelmitta olekaan tapahtunut, ja henkistä kasvua, kuoresta ulos tulemista, on varmasti luvassa vielä vuosiksi.

Susanna perusteli että näiden seikkojen vuoksi hänelle olisi arvokasta saada nähdä itsensä edes kerran kauniina, kokea olevansa kaunis. Hän tekee matkaa kohti eheytymistä ja haluaa tulla täysin terveeksi psyykkisesti. Tällaista matkaa olen nöyränä tukemassa. ”Vaikka kuvat ovat olennainen osa tätä projektia, uskoisin itse kokemuksen olevan arvokkaampi minulle. Tunne, että joku panostaa minuun, haluaa työskennellä kanssani ja on valmis käyttämään aikaansa minuun, ei ole kovin tuttu.”

Susanna haaveilee muutosta Helsinkiin ja tämä haave olisi tarkoitus toteuttaa vuoden päästä kun hän saa lukio-opintonsa päätökseen. Tämä elämänmuutos ja paikkakunnan muutos tulisi varmasti tukemaan hänen itsenäistymistään ja sen hänen oman onnensa löytymistä, joten toivon että häne haaveensa tulee toteutumaan -aivan ne kaikki, mitä hän ikinä keksiikään unelmoida.

Susanna, olet enemmän kuin kaunis. Olet rohkea, fiksu, kiltti ja upea. Oli upeaa saada tavata sinut ja kiitos että sain jakaa pienen palan matkaa kanssasi!

Processed with VSCOcam with a5 presetStailaus ja kuvat: eevarootsphotography muah: Elisa Paananen

Käydessäni hakijoiden perusteluja läpi nousi Susannan sanat syvimmin esiin. Tunsin yhteyden Susannaan, ja pystyin jonkin verran myös samastumaan häneen. Olen itse köyhästä perheestä jolla on riittänyt paljon haasteita. Kahden villimmän sisaruksen elämänvaiheet ovat vieneet paljon huomiota ja minä olen vain saanut pärjätä itsekseni. En ole kokenut henkistä väkivaltaa, haukkumista enkä vähättelyä, mutta en ole myöskään saanut kokea osaavani oikein mitään. Minua ei ole kannustettu eikä kehuttu, enkä ole saanut onnistumisista palautetta. Osittain se liittyy siihen ettei yksinhuoltajaäidilläni ollut voimavaroja tähän kaikkeen ja osaksi siksi että äitini oli sitä ikäluokkaa joka ei kasvattanut lapsia kehuilla, kosketuksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Pienenä en myöskään osannut enkä uskaltanut pyytää mitään. Maailma ja ihmiset ovat pelottaneet minua, sillä en ole kokenut että minulla olisi valmiuksia pärjätä, enkä oikein edes tiennyt mikä roolini on perheessämme.

Se minkä tulen muistamaan aina, minkä mukaan olen elänyt nuoresta asti, on uskoni siihen että jos olen hyväsydäminen, välitän aidosti ja annan siitä vähästäkin mitä minulla on, muille, tulen pärjäämään omalla tavallani ja jokin karmantapainen tulisi pitämään minusta huolta. En vaihtaisi tätä ajatusmalliani ja elämäntapaani mihinkään, mutta monesti mietin kuinka vinksahtanutta se onkaan että nuori joutuu ajattelemaan näin, kehittämään itselleen tällaisen suunnitelman selviytyäkseen tästä elämästä, kun sen turvan ja luottamuksen tulevana voisi saada kotoakin. Arvostan itseäni suunnattomasti tämän mentaliteetin takia ja olen saanut sillä aikaan paljon hyvääkin, mutta olen myös ottanut köniin sen vuoksi monella eri elämän osa-alueella.

Lähisuvussani ja tuttavapiirissäni on paljon pieniä ja nuoria lapsia, ja olen itsekin ollut äitipuolena nyt yli kaksi vuotta. Pyörittelen paljon ajatuksia kasvatuksesta päässäni ja siitä kuinka lapselle voisi suoda paremmat valmiudet elää elämäänsä. Näitä tarinoita kuulee niin paljon, niin monet elävät elämäänsä arpiensa kanssa, kamppaillen päivästä toiseen, eikä se kamppailu välttämättä koskaan pääty. Toivoisin että ihmiset ja varsinkin vanhemmat osaisivat rakastaa hetkessä, mutta myös kasvattaa lapsiaan pitäen mielessä mitä avuja, työkaluja ja valmiuksia he todellisuudessa teoillaan ja sanoillaan heille tarjoavat heidän matkalleen.

Peace and love, you are ALL more than beautiful! / Eeva

Beauty is something you can easily fake, but style and grace you actually have to create

Olen elänyt nuoruuttani siihen aikaan kun ei vielä ollut somea ja uskonkin että sinä aikana oppimani asiat ja totutut tavat kantavat paljon myös tänäkin päivänä -ja suurimmaksi osaksi hyvässä, nimenomaan itseni kohdalla. En tunne tarvetta jakaa jokaista elämäni hetkeä sosiaalisessa mediassa, siitä huolimatta että olen bloggaaja, aktiivinen Instgramin käyttäjä sekä yrittäjä. Jaan mieluiten jotain mitä olen luonut, kuten tyyliäni ja töitäni, ja omaa ajatusmaailmaani ja suhtautumista elämään. En myöskään hio kiiltokuvaa itsestäni, vaan luotan omaan habitukseeni. Se ilmentyy varsinkin siinä, että nappaan omat asukuvani muutamassa minuutissa, joka on päinvastaista toimintaa kuin muita kuvatessani. Työni suhteen olen tarkka, huolellinen ja kriittinen. Käytän aikaa suunnitteluun ja luomisprosessiin alusta loppuun. Omalla kohdallani tämä ei ole tärkeää, minulla on oikeastaan perusrima jota en alita, mutta harvoin jaksan nähdä vaivaa sitä varsinaisesti ylittääkseni. En halua muuttua siksi ihmiseksi joka on liian kriittinen itseään kohtaan, tai epävarma siitä miltä näytän. Mieluummin käytän aikaani miettien sitä mitä edustan ja mitä minulla on tarjota maailmalle -ja se ei ainakaan ole kauneus siinä perinteisessä ja helposti ymmärrettävässä muodossa, vaikka esteettisyyden toivonkin välittyvän.

timb 3_editedProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 preset

Jos lähtee sille tielle että on liian tarkka ulkonäkönsä suhteen, vaarana on että huomio kiinnittyy ainoastaan näihin mitattaviin asioihin minän muiden arvojen kustannuksella. Tämä ei ole tie jota valitsisin itse koskaan kulkea. En ole myöskään koskaan nähnyt että se toisi kenellekään onnea, varmuutta tai todellista hyvää oloa että saa paljon palautetta tai kommentteja omasta kauneudestaan tai vaikkapa vartalostaan -päinvastoin. Sitä alkaa rakentamaan kuvaa sen mukaan mistä olettaa muiden pitävän ja jos esimerkiksi kommentteja ei tule aina tasaisen paljon alkaa miettimään miksi en kelpaa, enkö ole riittävän kaunis. Sen sijaan että käyttäisi aikaa tällaiseen turhaan ja itseään hajottavaan toimintaan suosin ja suosittelen mieluummin itsensä kehittämistä, en paremman ehostuksen opettelemista.

Lupaan sinulle, että itsevarmuus joka kumpuaa sisältäpäin, ja joka perustuu luonteeseesi, ja edustamiisi asioihin ja arvoihin, on mittaamattomassa määrin arvokkaampaa kuin kehut kauneudesta.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

JOGGER PANTS: H&M men  –  BOOTS: Aphrodite (Facebook store)  –  COAT: Second hand and customized  –  SWEATER: Timberland, second hand and customized  –  LEATHER CAP: H&M

TRANSLATION:

I have lived my youth at the time there was no social media. I believe things learned at that time still carry me to this day. I don’t feel the need to share my whole life in social media, despite the fact that I’m a blogger, use Instagram actively and am an entrepreneur. My art, creations and state of mind is what I wish to share. I don’t either try to polish my image or images, I trust my own being. It especially occurs on me taking outfit pictures of myself, I only use few minutes for that -and that is just the opposite of my work, shooting other people. I’m precise, careful and critical when it comes to work and art. I use the time to plan and create, from the beginning to the end. That is not important to me in my own case; I don’t go below the bar, but I rarely exceed it. I don’t want to become that person who’d be too critical to myself or insecure about how I look in each moment. I rather use my time thinking and practising what I stand for and what I have to offer to the world -and it’s not beauty, not in that traditional way or in a way that’s always so easily understood.

If you go on that path, where you’re too strict about the way you look, there is a risk that your attention is only focused on matters to be measured at the expense of other values. This is not the path I would ever choose for myself. I have never seen this bringing anyone happiness, confidence or ease in any way. You may become addicted to praises and admiration towards your looks and start building your image based on what you think others would like. And if there aren’t enough likes and praises you become insecure and start to think you’re not good enough, or beautiful enough. Instead of using the time on this kinda behaviour that can ultimately break and weaken you, rather use time on growing and self development.

I promise you; confidence that comes from within, confidence that is based on your character and the things and values you represent, is far more valuable than any praises of your beauty.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

Shhh, show me

Mitä merkitystä on arvoilla jos ne eivät materialisoidu? Jos niitä ei noudateta, jos niiden mukaan ei eletä, jos ne painetaan sivuun niinä hetkinä kun niillä olisi käytännössä  merkitystä?

Olen käynyt lukemattomia keskusteluja arvojen ympärillä, niin pieniä ja lyhyitä kuin suurempia ja kattavampiakin. Minulla on aina ollut vahva taju oikeasta ja väärästä, mutta mitä merkitystä sillä olisi jos en puolustaisi niitä joita sorretaan, avaisi suutani kun toisia kohdellaan väärin ja antaisi kiitosta silloin kun asiat tehdään kunnolla. Mitä ne hyvät arvot ja oikean ja väärän taju merkitsisivät jos ne eivät muutu todellisiksi; näkyviksi, kuulluiksi ja koetuiksi?

Olen joutunut elämäni aikana moniin ikäviin tilanteisiin joissa olen joutunut aina uudelleen tekemään päätöksen siitä olenko hiljaa vai avaanko suuni jonkun suuremman asian puolesta ja hyväksi. En koe ristiriitaisia tunteita näitä päätöksiä tehdessä, toimin sen mukaan jonka koen oikeaksi, en sen mukaan minkä koen helpoksi. Mutta koen nämä tilanteet raskaiksi, ja epäreiluiksi, enkä todellakaan haluaisi aina olla se joka ottaa luodin muiden puolesta -tai edes itseni takia, siksi että pidän omista oikeuksistani kiinni. Omista oikeuksistani olen kuitenkin satunnaisesti valmis joustamaan ja luopumaan, mutta muiden, kanssaihmisten, kohdalla en. Toivoisin että minun ei tarvitsisi olla aina puolustamassa muita, että maailmassa olisi enemmän oikeudentajua, sääntöjen noudattamista eikä niiden kiertämistä, varsinkin kun on kyse ihmisistä ja ihmisyydestä.

On niin helppoa suoltaa puhetta. On niin helppoa sanoa positiivisia asioita. On niin helppoa sanoa asioita, jos niiden takana ei tarvitse varsinaisesti koskaan seistä. Ja tuntuu että niin moni on jo tottunut tähän, sanomaan mitä sylki suuhun tuo ja mitä olettaa muiden haluavan kuulla, jotta tulisi itse hyväksytyksi, ei aiheuttaisi ristiriitaisia mielipiteitä tai herättäisi välttämättä edes mielipiteitä muissa, ja sama pätee myös siihen suuntaan ettei anna toisten ihmisten sanomisille niin suurta arvoa. Minusta pitäisi antaa. Mitä järkeä on sanoa asioita joita ei todellisuudessa tarkoita? Moni on tähän tottunut ja tästä myös turtunut, ja alkaa toimia itse samoin.

Mutta. ”Actions speak louder than words.” Jos todella toivot jollekin menestystä, varmaan myös autat häntä parhaasi mukaan saavuttamaan tuon menestyksen. Jos toivot jollekin onnea, et varmaankaan tee jatkuvasti asioita jotka voisivat olle tämän onnen esteenä. Jos mielestäsi ihmisille ei saa puhua rumasti, varmaan puutut asiaan sellaisen tilanteen kohdattuasi. Jos et hyväksy rasismia, et varmaankaan ole hiljaa jos kohtaat rasismia lähipiirissäsi. Jos sanot arvostavasi toisen työtä, et varmaankaan pyydä häntä tekemään työtä sinulle ilmaiseksi. Jos joku ihminen on sinulle tärkeä, et varmaankaan kohtele häntä vähättelevästi. Jos haluat tarjota ihmiselle vakautta, et varmaankaan luo hänen ympärilleen epätasapainoa. Jos lupaat jotakin, varmaan pidät myös sanasi. Ja jos arvostan itseäni, en varmaankaan anna muille lupaa kohdella itseäni ala-arvoisesti.

Ja minähän arvostan. Olen monesti joutunut myös puntaroimaan erilaisia suhteita ja ystävyyksiä elämäni aikana. Muiden ihmisten tarkoitusperiä, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Vaikka huomaisin vivahteita epäluotettavuudesta tai epävakaudesta olen silti aina valmis katsomaan tilanteen siihen pisteeseen asti jossa saan varmuuden. Olen kärsivällinen, ymmärtäväinen ja analysoin asioita kaikessa rauhassa, ja on myös paljon mitä pystyn antamaan anteeksi. Annan itsestäni niin paljon kuin normaalistikin antaisin, vaikka hälytyskellot syttyisivät päälle, sillä se on minun luontainen tapani elää ja olla ihmisten kanssa joista välitän; olla oma itseni aidosti ja rehellisesti loppuun asti. Hyväntahtoisuuteni ei kuitenkaan ole naiiviutta, ja jos luottamukseeni tulee isompi särö, on näinä hetkinä tehtävä päätös siitä onky kyseinen ihmissuhde enää omien arvojeni mukainen. Antaako se minulle sitä mitä oletin ja odotin, vai aiheuttaako se minulle pikemminkin ahdistusta ja epäluuloa. Joissakin tapauksissa toisen ihmisen epävakaus ja epäluotettavuus rikkovat minua enemmän kuin tätä henkilöä itse, ja olenkin ymmärtänyt että yksi suurin yhdistävä tekijä sille miksi jotkut tekevät huonoja valintoja elämässään ja ihmissuhteissaan on epävarmuus. Tätä epävarmuutta läheltä seuratessa,  jos se lopulta muuttuu näkyväksi siten että kyseiset päätökset ulottuvat meidän ystävyyssuhteeseemme asti negatiivisella tavalla (mm. valehtelu, asioiden vääristely, lupausten rikkominen), kärsin siitä tilanteesta. Ymmärrän etten voi pitää ketään kädestä kiinni ja tehdä päätöksiä toisen puolesta, voin vain antaa neuvoja rakkaudella, mutta jokainen tulee valitsemaan omat polkunsa itse. Mutta voin valita haluanko itse kulkea siinä vierellä jos huomaan etten tule arvostetuksi, ja jos toisen ihmisen sanat ja teot eivät kulje samaan suuntaan.

BOXERS: Junkyard Girls (gifted)  –  JEANS: BikBok and customized  –  SNEAKERS: Miss Pap (gifted)  –  SWEATER: Fiorella (gifted)

Tuntemuksien ja ajatusten tulisi mielestäni kulkea käsi kädessä ainakin tiettyyn pisteeseen asti; kun on kyse oikeasta ja hyvästä, ei vihasta tai pahasta. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta tiettyihin asioihin pitäisi pystyä luottamaan. Minua, loogista ihmistä, horjuttaa ihmisten epävakaus, epärehellisyys, lojaaliuden puute, aukot arvomaailmassa, aukot inhimillisyydessä ja empatiassa, tuen puute, oikeudentajun puute, väärän ja pahan hyväksyminen, syrjintä, ja ilkeyden hiljainen hyväksyminen.

Haluan vain sanoa: älä turru, älä kylmety, älä lakkaa välitämästä, äläkä varsinkaan lakkaa näyttämästä. Jos todella koet jonkun asian tärkeäksi, löydät varmasti keinon näyttää sen  -Siitä huolimatta että ympäröivä maailma ei sinua siihen kannustaisi. Ja muista myös arvostaa itseäsi, ja uskaltaa asettaa ihmissuhteillesi rajat. Tärkein ihminen jolle sinun täytyy osoittaa arvosi olet Sinä itse -the rest will follow.

Rokrok and start showing! / Eeva

A smooth sea never made a skilled sailor

Vaikeina ja haastavina aikoina pidän pääni pystyssä ja mielen positiivisena. Huippuhetket puolestaan ovat minulle eräänlainen reality check, hetkiä jolloin pystyn tajuamaan että unelmat ja tavoitteet ovat saavutettavissa kovalla työllä, hyvällä suunnittelulla, uskolla ja päättäväisyydellä. Uskon että kun yksi tavoite on saavutettu on aika asettaa itselleen seuraava ja lähteä sen perään. Jokainen uusi vaihe ja uusi askel vaatii uuden minän. Vahvemman otteen, viisaamman lähestymistavan, ja mielentilan jota ei voi horjuttaa. Tuloksia ei voi mitenkään nähdä yhdessä yössä, mutta voit tuntea muutoksen joka askeleella kun jaksat kulkea oikeaan suuntaan ja työskennellä kovasti tavoitteesi eteen.

Totuus on etten ole koskaan päivää kauempaa kerrallaan surullinen tai maassa. Se on sen ansiota että keskityn positiiviseen. En tuhlaa aikaani asioihin joita en voi muuttaa tai joihin en voi vaikuttaa, käytän sen energian parempaan ja viisaammin. Jos keskittyisin negatiiviseen, olisin varmasti usemmin maassa, ja pahemmin. Onnellisuus ja positiivisuus on oman pääni sisällä. Onnellisuus on mitä tunnen itseäni kohtaan, mitä ajattelen arvoistani, elämästäni, tavoitteistani, unelmistani, kuinka koen mahdollisuuteni ja minun oman arvoni. Onnellisuus on sitä kuinka reagoin asioihin joita tapahtuu, asioihin mitä ihmiset sanovat, ja toisten tekoihin. Valitsen reagoida ja ajatella positiivisesti ja työntää syrjään ne asiat jotka eivät minuun liity, minusta johdu, tai vaadi todellisuudessa minulta mitään osallistumista.

Mitä tulee työhöni, tiedän olevani keskeneräinen, eräänlainen work-in-progress. Ja se on minulle jopa enemmän kuin okei. Tähän liittyy jonkin verran surua mutta myös suunnaton määrä innostusta sitä kohtaan mitä on vielä tulossa. En ole koskaan menettänyt uskoa itseeni, enkä siihen että jotakin suurta on vielä tulossa, varattuna juuri minulle. Suruni tulee luopumisesta, siitä että olen päästämässä irti jostakin ja muuttumassa, ja muuttuminen, se voi olla todella pelottavaa toisinaan. Jos se ei olisi, en todellisuudessa olisi muuttumassa. Mutta muutos tarjoaa myös paljon uusia ideoita, uusia näkökulmia, ja aivan uusia unelmia joita tavoitella. Kun mittaan sitä kuinka pitkälle olen päässyt, mitä kaikkea olenkaan saavuttanut, en kysy sitä muilta. Kukaan toinen ei todellisuudessa pysty sanomaan kuinka pitkän matkan olen kulkenut, ainoastaan minä itse, sillä minä olen polkuni yksin kulkenut.

Toiset näkevät muutoksen tai tarpeen muutokseen epäonnistumisen merkkinä. Itse koen sen vahvuutena ja myös viisautena, jo muutoksen tarpeen havaitsemisen, sekä myös itse sen että pystyy pyrkimään muuttumaan, kasvamaan. Ja oikeasti aina luopuessa jostakin tulee tilalle uutta, se raivaa kirjaimellisesti uudelle tilaa.

Toivon että mikä tahansa juuri sinun elämäntilanteesi on, uskallat tunnistaa omat tarpeesi, sen mitä tahdot, mitä et tahdo, ja uskallat vaikka kääntyä 180 astetta omien unelmiesi vuoksi, huolimatta siitä että pelottaa, ja huolimatta siitä mitä muut saattavat asiasta ajatella. Ilman muutosta kaikki pysyy paikallaan ja jos et halua olla juuri siinä, siis JUURI siinä missä nyt olet, ota ensimmäinen askeleesi kohti uutta suuntaa -uutta sinua.

Rokrok you skilled sailor! / Eeva

My low times are met with positivity and my highs are a reality check that dreams and goals are reachable trough stragedy, determination, belief and hard work. I believe that once one goal is met, it’s time to set and reach another. Every level requires a new me. A bigger push, a smarter approach, and a mindset that can not be broken. You can’t see results over night, but you can feel the change step by step when you keep working hard.

It’s true, I’m never sad or down more than a day at a time, and it’s because I focus on the positive. I do not waste my energy on things I can not change or do nothing about, I use that time better and more wisely. If I would focus on negativity I would be down more ofthen and way bigger. Happiness to me is in my own head. The way I feel about myself, my values, my life, my goals, my dreams, my opportunities, my worth. The way I react to things that happen, things that people say, others actions. I choose to react and think positively and aside things that are connected to me.

When it comes to my work I realise I’m a work in progress -and I’m more than fine with that. There’s some sadness in me but there’s also a great amount of excitement for what’s yeat to come, and I have never lost faith in myself, and I do believe great things are coming in my way. The sadness comes from letting something go, and changing, and changing is very scary at times. If it weren’t you wouldn’t actually be changing. But change also offers so many new ideas, new perspective, and brand new dreams to go after. And when I measure how far I’ve come, what I’ve actually achieved, I don’t ask for others opinions. No one else can truly tell how far I have come from where I started except me, it is my path that I have alone walked.

Some people see change or the need for change as a failure. I feel it’s a sign of strenght and wisdom, even realizing there’s that need, and even more when you strive to change and to grow. And let’s be honest, whenever you let go of something you literally make room for something new.

I hope whatever your situation may be, that you have the courage to recognize what you need, what you want and what you certainly don’t want. That you’ll have the courage to turn around, even 180 degrees, for your own dreams, dispite that you may be scared and dispite of what everybody may think. Because without change things will remain the same and if you don’t want to be where you are, I mean JUST WHERE YOU ARE now, take the first step towards the new direction, towards to new you.

Rokrok you skilled sailor! / Eeva

 

Strong women unite

Processed with VSCOcam with f2 preset

Tapasin pari viikkoa sitten ihmisen, jonka kanssa synkkasi ensi sekunnista. Ihmisen jonka kanssa pääsimme kunnon keskusteluyhteyteen heti ja kävimme siltä istumalta enemmän asioita läpi kuin joidenkin ihmisten kanssa voisin koskaan käydä. Kerroin hänelle asioita, salaisimpia toiveitani, joita en ole koskaan kertonut kenellekään muulle. Tunnistin hänessä itseni, niin monella eri tavalla, ja pystyin olemaan oma itseni niihin syvimpiin toiveisiin asti. Jos hän olisi ollut mies ja minä sinkku niin olisin todennut että tapasin juuri tulevan aviomieheni, muulla tavalla en osaa sitä välitöntä vahvaa yhteyttä kuvailla! Sielut kohtasivat, kemiat kohtasivat, mielet kohtasivat, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme aina.

Tuntui osittain kuin vastassani olisi ollut peili. Mutta nimenomaan peili joka hymyilee ja hyväksyy, ei kyseenalaista tai tuomitse ajatuksiani ja tuntemuksiani. ”Tiedän mitä tunnet.”, ”Tiedän tarkkaan mitä tarkoitat.”, ”Olen kokenut saman.”. En kovin usein kuule näitä sanoja muiden suusta, yleensä se olen minä joka sanoo näitä toisille. Nyt vastassani oli ihminen joka kehottaa minua olemaan täysin rehellinen itselleni ja rehellinen unelmistani. Kuinka virkistävää olla tämän peilin toisella puolella kerrankin ja saada kokea hyväksymistä, kannustamista ja myös kiitosta siitä millainen olen!

Meillä on samankaltaisia kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Molempien vanhemmat ovat sitä sukupolvea joille ei tullut luonnostaan kehuminen, kannustaminen, rohkaiseminen ja rakkauden näyttäminen, joka on ainakin itseni kohdalla hyvin määrittävä tekijä siinä että haluaa onnistua, osata asioita ja tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Meillä on ollut samanlaisia taistoja henkisen puolemme kanssa. Meillä on samankaltaisia ajatuksia itsestämme ja meitä ympäröivästä maailmasta. Olemme kokeneet rakkautta samankaltaisilla tavoilla ja meillä on ollut samanlaisia kokemuksia parisuhteissamme. Haluamme molemmat kehittää itseämme, ymmärtää itseämme ja muita ihmisiä. Olemme luovia ja taiteellisia. Vakaita mutta tunne-eläjiä. Nautimme estetiikasta, mutta emme ole pinnallisia. Olemme nöyriä ja realistisia, pidämme jalat maassa, mutta uskallamme unelmoida suuriakin. Olemme rohkeita mutta hyvin herkkiä. Olemme suurenmoisia naisia, mutta monessa suhteessa hyvinkin epätyypillisiä naisia.  Uskon että tästä kehkeytyy mielettömän hieno bromance, kuten itse totesimme!

bini 2_edited

Tuntui niin hyvältä tavata ihminen josta näkee heti että kilometrejä on kertynyt ja asioita on koettu, ja tulla itse kunnolla kohdatuksi. Hänkin sanoi minulle heti alkuun että näkee minusta elettyä elämää, näki jo ennen kuin varsinaisesti tapasimme. Tässä onkin varmasti yksi suurimmista syistä miksi pystyimme keskustelemaan niin luonnollisesti kaikesta heti. Jaoimme elämäntarinaamme ja myös niitä arpia, mutta teimme sen hymyillen ja tyytyväisinä itseemme, toiveikkaana juuri siinä hetkessä. En päästä ihmisiä kovin helposti lähelleni, mutta oikenlaisille ihmisille löytyy iso paikka sydämestäni aivan välittömästi.

Nilla, this one is for you.

Rokrok! / Eeva

Light up, light up

Vietimme ihanan rentouttavan viikonlopun mieheni kanssa. Vain pakolliset työt ja muilta osin ei läppäreitä, eikä kännykässä roikkumista. Tänä päivänä tällainen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja siksi koemmekin että siihen tulee kiinnittää huomiota. Myös telkkarin katselu on jokailtainen rutiini ihan jo rentoutumisen ja nollaamisen kannalta ja tämäkin jäi vähemmälle viikonloppuna. Lauantaina kokkasimme ja jäimme tunneiksi keittiöön ihan vain juttelemaan ja juomaan viiniä. En muista koska olisimme viimeksi tehneet niin, aivan noin ajan kanssa, ja nautin siitä suunnattomasti! Ajatusten vaihtamisesta, yhdessä nauramisesta, unelmien jakamisesta ja kunnolla kuulumisten vaihtamisesta. Ystävien kanssa juuri tällaiseen varataan erikseen aikaa, parisuhteessa, varsinkin suhteessa jossa asutaan yhdessä, se jää helposti vähemmälle.

Tällä hetkellä keskustelemme paljon mieheni kanssa eroavaisuuksistamme ja myös tavastamme tuntea, kokea ja toimia. Olemme kovasti samalla viivalla asioiden suhteen joita haluamme parisuhteeltamme ja mitkä ovat tarkoituksemme, mitä haluamme tuoda tähän suhteeseen ja antaa toiselle. Erityisherkkyyteni on asia jota olen avannut todella paljon lähiaikoina, sillä ymmärrän päivä päivältä enemmän kuinka se vaikuttaa minuun jokaisessa päivässä ja niin monessa hetkessä. Kukaan muu ei yksinkertaisesti voi ymmärtää miten tunnen, mistä ahdistun, mistä ja kuinka ilostun ym. ellen itse sitä osaa kertoa. Maailmani ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Maailmani on kuitenkin todella looginen ja mitä enemmän erityisherkkyydestäni kerron, sitä enemmän miehenikin oppii päättelemään millä tavoin voisi toimia eri tilanteissa, tuoden positiivista energiaa kehiin enemmän ja jättäen lisää hyvää mieltä -kuten hänen on tarkoituskin.

Sunnuntaina nautimme aamupalaa rauhassa sängyssä ja katsoimme klassikkopiirretyn Pieni Merenneito, joka herättää minussa paljon ihania muistoja, ja katsoin piirrettyä kiiltävin silmin ja leveä hymy huulillani! Olimme erikseen käyneet vuokraamassa sen, ja Filmtownin myyjä saattoi hieman nauraakin kun ilahduin niin paljon siitä että se oli löydettävissä vihdoin heidän valikoimastaan! 😀 Minua ilahdutti kovasti että mieheni suostui katsomaan kyseisen piirretyn kanssani hyvillä mielin ja oli näin osana kokemusta joka toi minulle niin paljon hyvää mieltä. Niin typerältä kuin se voikin jonkun mielestä kuulostaa niin näin tunnen.

Kävimme myös pidemmällä kävelyllä koiran kanssa ihanassa auringonpaisteessa, ja keskustassa pyörimässä ja lounastamassa Eerikin Pippurissa. Suostun melko harvoin enää syömään ”roskaruokaa”, niin vatsani takia kuin myös siksi ettei yksinkertaisesti tee enää mieli, mutta välillä minäkin annan periksi, ja Eerikin Pippurin kebabia on kyllä oikeasti vaikeaa vastustaa! Kävelimme käsi kädessä ja käsikynkässä koko päivän ja tämä yksinkertainen asia on jotain mitä olen todella kaivannut, ja josta haluan alkaa taas pitämään kiinni. Mietin yksi päivä kuinka nuorempana oltiin aina niin kiinni poikaystävän kanssa joka paikassa ja kuinka viimeiseen hetkeen asti hyvästeltiin kun piti lähteä. Siinä oli jotain niin huoletonta ja välitöntä hellyyttä jonka haluan omaan parisuhteeseeni takaisin, jokaiseen päivään johon se vain mahtuu. En muutenkaan ole ihminen jota julkiset hellyydenosoitukset vaivaannuttaisivat, päinvastoin, minusta ne ovat ihania! Vilpitöntä, hauskaa ja kaunista!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kulunut viikonloppu oli paras pitkästä aikaan ja jätti jälkeensä paljon hyvää energiaa. Kerro minulle, millainen sinun edellinen huippu viikonloppu on ollut ja mikä teki siitä niin spesiaalin?

Rokrok! / Eeva

IMG_2122IMG_2093IMG_2142IMG_2148 JOGGER PANTS: H&M men and customized (narrowed) – SWEATER: Fiorella – BOOTS: Roots Inc. CUSTOM – COAT: Vavavoom

TRANSLATION:

I have just spent the most lovely and relaxing weekend with my man. A weekend with almost none work, no cell phones, no laptops and no tv. This is not something that can be taken granted in these days and that is exactly why it’s so important to pay attention to it. On saturday we cooked and afterwards just sat in the kitchen and talked for hours and drank some wine. I enjoyed it so much! Laughing together, getting serious and deep together, talking about our goals, dreams, thoughts. When you’re in a relationship where you live together this is not something you always prioritize -but in my opinion, you should.

Currently we’re having a lot of conversations about my HSP (Higly Sensitive Person) and also the ways we differ from each other. The way we feel, react and act. There’s so much we both wanna bring into this relationship and give to each other, and so much similarities. HSP is something that is very much present all the time for me, in daily basis, and it’s super important to me to tell my man just how I feel in different situations so he could learn more about me, and would have more knowledge on what kind of things he could say or do to to bring more energy and postivive vibes to our relationship. My world is not simple and it’s not black and white. But it is very logical. The more I tell him the more he can understand in time and the better he can reach his ”goals”, beacuse gladly I know he really wants nothing but the best and all the happiness to us.

We also walked hand in hand the whole weekend and this simple thing is something I have really missed, and what I wanna hold on to again. I just wondered how simple it was as a teenager, having a boyfriend, and you would go everywhere hand in hand and always delayed the goodbyes to the very last moment. It was so easy, so care-free and so genuine, so endearing. I want more of that to my relationship, more of public display of affection, beacuse I ove them! It’s fun and so beautiful!

In all it’s simplicity, I had the best weekend in a long time and it left me feeling so energetic and happy. Tell me, when did you last have a great weekend and what made it so special?

Rokrok! / Eeva

10 steps to your own dream closet

Uskomatonta että sanon näin, mutta totta se on. Musta tuntuu että mulla on jo jonkin aikaa ollut oma unelmavaatekaappini koossa, siis sisällön puolesta. En ole mikään materialisti, pikemminkin rakastan joitain vaatteitani samalla tavalla kuin esimerkiksi kotiani, ne ovat osa minua. Aina matkalle lähtiessäni mietin kauhukuvaa siitä jos matkalaukkuni katoaisi; menkööt läppärit, kamerat ja meikit, kunhan vaatteeni eivät katoaisi teille tietämättömille, sillä osa niistä on todella vaivalla hankittuja ja uniikkeja kappaleita!

IMG_0207Kroppaan monia paitojani siihen mittaan mistä itse pidän ja saatan myös kaventaa osaa

Ajattelin nyt kuitenkin jakaa omat vinkkini siitä kuinka kasata sitä omaa unelmavaatekaappia, seuraavalla 10 askeleen ohjenuoralla!
1. Käy vanhoja vaatteitasi läpi aika ajoin. Seasta voi löytyä vaatteita joissa on vaikkapa tämän sesongin sävyt, ja tuotuna uudelleen käyttöön tähän päivään, sinulta löytyy todennäköisesti myös muita vaatteita yhdisteltäväksi sen kanssa, joita sinulla ei ennen ollut.
2. Älä heitä vaatteita pois joita olet joskus todella rakastanut, saatat rakastua niihin uudelleen ja uudella tavalla myöhemmin. Tee päätös pois heitettävistä vaatteista tunteella!
3. Pistä merkille millaisista tyyleistä inspiroidut. Mieti miksi pidät juuri niistä tyyleistä, ja mitkä näyttävät olevan niitä avaintuotteita näissä tyyleissä. Jokin mikä toistuu; väri, kuvio, mitta, leikkaus, tai jokin muu vastaava. Tai jokin yksittäinen vaate, jota ilman kyseinen tyyli ei vain toimisi yhtä hyvin. Hanki itsellesi vastaava vaatekappale. Googleta vaikka hakusanoilla jos sellaista ei ole tullut missään vastaan.

IMG_0214Lisään nahkatakkeihini niittejä, piikkejä, ketjuja, patcheja ja maaliaIMG_0253Trashaan farkkujani, jopa niitä joita hankin rikottuina

4. Mieti millaiset vaatteet sinulle sopisivat, siihen oman vartalosi muotoon. Hanki vartaloasi imartelevia vaatteita, se nostattaa samalla mielialaa ja itsetuntoa. Mutta huomioi, vartaloa imartelevan vaatteen ei tarvitse olla tyköistuva tai edes tuoda pyllyäsi esille vaikka se olisikin upean muotoinen. Yhtä hyvin sinulle voi sopia vaikka pitkä hyvin laskeutuva neule, joka antaa kurvien tulla hienovaraisesti esille, tai jos olet pienikokoinen, älä pelkää pukeutua isoon paitaan, sillä paidan alta vilkkuvat sirot jalat voivat saada kokonaisuuden näyttämään hyvinkin söpöltä ja tyttömäiseltä.
5. Hiusväri kannattaa huomioida ainakin yläosia hankkiessa. Itse olen aina blondina vältellyt vaaleanpunaista, pinkkiä ja vaaleansinistä, jotta lopputulos ei olisi niin ”ällöttävän” suloinen tai pissismäinen (lue: kerava). Ehdottoman poikeuden sääntöön tekee juuri tämä hetki, jolloin suuri ihastuksen kohteeni ovat nämä hempeät sävyt, haha, mutta se johtuu siitä, että nykyään näitä sävyjä yhdistetään sujuvasti raffimman ja streetimmän tyylin kanssa, ja aimmin tämä ei ole ollut mahdollista, kun vaatevalikoimat ovat olleet paljon suppeammat.

IMG_0212IMG_0259Teen itse omia vaatteitani

6. Välttele kliseitä, ellet sitten nimenomaan halua näyttää kliseeltä. Yritä miettiä sen laatikon ukopuolelta välillä ja kokeile jotakin yllättävää.
7. Kierrä kirppareita, noita uniikkien ja harvinaisten vaatteiden paratiiseja! Pidä mielesi ja silmäsi avoinna, ja saatat löytää jotakin todella ainutlaatuista juuri omaan tyyliisi. Anna mahdollisuus myös vaatteelle joka kaipaisi jotakin muutosta. Pienellä vaivalla (tuunaamisella) saatat saada siitä juuri sellaisen kuin haluat ja jos et, hey, vaate on todennäköisesti maksanut vain muutaman hassun euron ja pilalle mennyt vaate ei harmita ihan kamalasti. Älä etsi kirpputoreilta tämän hetken muotivaatteita ja -merkkejä. Niitä harvoin löytyy, ja tulet vain pettymään.
8. Älä yritä kopioida ketään. SIIS KETÄÄN. ”They can imitate your style, but they can never imitate your creativity” kuuluu sanonta, ja se on niin totta. Ihaile, ota vaikutteita, mutta älä matki. Yrityksesi tulee kuitenkin lössähtämään, sillä et osaa ottaa huomioon kaikkia niitä seikkoja pukeutumisessa ja olemuksessa joita tällä ihailemallasi henkilöllä on hallussa. Ja pahimmassa tapauksessa et osaa lainkaan kantaa kyseistä tyyliä, ja silloin tunnet olosi typeräksi ja se myös näkyy muille.

IMG_0222Ja aina välillä kannattaa olla kävelevä mainostaulu 😉

9. Osta kaupoista niitä vaatteita joita tiedät ettet pysty löytämään muaalta, mutta harkitse jokaista ostostasi, jopa niitä todella edullisia. Mieti valmiiksi onko sinulla tarpeeksi vaatteita joiden kanssa kyseistä vaatetta yhdistelisit ja tulisitko varmasti käyttämään tuota vaatetta. Itse saatan hetkessä tykästyä johonkin näkemääni, mutta lähempi tarkastelu saattaakin sanoa minulle että pystyn silti helposti elämään ilman tuota vaatetta -ja silloin se jää kaupan hyllylle, vaikka siitä tykkäisinkin. Ihan kaikkea ei tarvitse aina saada.
10. Älä osta aina samanlaisia vaatteita ja toista itseäsi. Näin sinulla saattaa olla paljon vaatteita, mutta näytät joka päivä samalta, ja sehän vasta kyllästyttääkin ja ajaa meidät naiset etsimään kaupoista uutta. Hanki mieluummin toisistaan poikkeavia vaatteita, joilla saatkin sitten useita erilaisia mielenkiintoisia asukokonaisuuksia aikaiseksi.

Itselläni ei voisi olla sellaista vaatevalikoimaa jota rakastan ellen olisi käynyt kirppareilla, tuunannut, tehnyt itse, jos olisin hankkinut varman päälle-vaatteita, eikä myöskään ilman huolellisesti hankittuja asusteita. Noh, toivottavasti tästä oli jotain apua edes jollekin!

Rokrok and rock your own closet! / Eeva

 

TRANSLATION:

I can not even believe I’m saying this right now but it’s true. I feel that i have my own dream closet, my dream wardrope. I don’t consider myself as materialistic, I simply love some of my clothes as I love my home, they are a part of me and who I am. Every time I’m going on a trip of any kind, I think to myself, if my luggage gets lost I don’t even care about my laptop, camera or makeup, just don’t fukkin loose my clothes! Some of my clothes are unique and for some of them I made a lot of effort to find. Anyhow, I wanted to share with you guys my tips on how to create your own dream closet with this 10 step quide, so here we go!

1. Go through your old clothes from time to time. You can find pieces that have the right tones for this season, and by bringing them to this day, you’ll propably have more clothes to mix with and there you go, you have a fresh new look.
2. Don’t throw away the clothes you have once loved, you just might fall in love with them all over again. Do use your heart when throwing clothes away.
3. Take notes on what kind of styles inspire you. Think about what makes you like that style, and what seems to be the key items in creating this look. A pattern, color, shape or measure, that repeats. Or even a single clothing that makes the whole look work so good. Then get that piece to yourself too! If you can’t find similar one anywhere, just go ahead and google it.
4. Think about what type of clothes suit you, to your own body. Get pieces that are flattering to your body shape, it lifts your spirit and self-esteem simultaneously. But please understand, flattering clothes doesn’t have to be fitted, even if you have a great ass there’s no need to put in on display all the time. You can try to wear a long, well shelving knit that shows your curves in a subtle way. And if you are petite, don’t be afraid of wearing oversized shirts, because leaving just your petite legs on display may just make the whole ensemble look very cute and girly.
5. You can take your hair color in to consideration when choosing clothes, especially when choosing tops (and with tops I mean tops, sweaters, knits, jackets etc.). Whenever I’ve had blonde hair I’ve avoided pink so he outcome wouldn’t be so disgustingly sweet or ”white trashy.” This current moment is a total exeption for the rule, beacuse I’m crushing on nude and light tones so bad, ahah, and also because at the moment it’s so easy to mix light pink to edgy and street looks.
6. Avoid clishes, unless you’re trying to look like one. Try to think outside the box and dare to try something different every once in a while.
7. Go through thrift shops and flea markets, those are the paradises of unique and rare clothes! Keep your mind and your eyes open and you just might find some remarkable pieces to suit your own style. Even if you find something that needs a little work give it a fair chance. Cut it, sew it, color it. And if it doesn’t work out, you won’t feel so bad ’cause it propably cost only few euros or something! Don’t try to find the hottest trends in flea markets, you’ll only get dissapointed.
8. Don’t try to copy anyone. And I do mean ANYONE. There’s the sayig ”They can imitate your style, but they can never imitate your creativity”, and it’s for a reason. Admire, take notes, get inspired, but do not copy. You’re only ’bout to fail, bacause there’s no way you’ll be able to consider all the things on the outfits and the essence that this person has. And in the worst case scenario you’ll end up feeling AND looking stupid.
9. Consider every purchase, even the cheaper ones. Think beforehand if you have enough clothes to mix with the one you’re wanting to buy and would you honestly wear it that much. Myself, I might get a crush on some item in a store but a closer consideration may just tell me I could easily live my life without that clothing and then it stays in the store, no matter if I like it. You don’t need to get everything.
10. Don’t repeat yourself and buy the same type of clothes again and again. This way you may have a lot of clothes but they all look the same and you’ll look the same every day. This is when you get bored and that drives you to go and try to find new clothes to cheer you up. Buy clothes that are different from eachother, and then you’ll have the opportunity to create many interesting ensembles.

I would not have not my dream closet if I weren’t shopping on flea markets, customized my clothes, made clothes myself, if I were buying only safe choises, and without those carefully purchased accessories. Well, I truly hope this was somewhat helpful to someone!

Rokrok and rock your own closet! / Eeva