MY BLOG HAS MOVED

My new home is NOUW.COM/EEVAROOTS

See you there homies, rokrok! / Eeva

Mainokset

Foxy Locks, the absolute dream extensions

Piipahdin vain kertomaan, this just happened! Ylivoimaisesti parhaat hiustenpidennykset joita olen koskaan käyttänyt ovat olleet Foxy Locks:n (kuten olen monesti maininnutkin), enkä voi uskoa onneani, sillä he lähettivät minulle juuri hiustenpidennykset!

Sävy on Platinum blonde ja pituus on 24″ (Platinum blonde Luxurious 24 seamless hair extensions). Platinum blonde on ehdoton lempparini, sillä vaalein karva on mielestäni aina paras sävyttämiseen, olettaen että haluat edelleen pitää sävyn vaaleana. Henkilökohtaisesti ostan aina vaaleimmat karvat, silloinkin kun suunnitelmissa on värjätä hiukset tummiksi, mutta sitä en suosittele kokemattomalle kotikampaajalle, aivan vaaleista tummaan siirtyminen ei ole kaikista helpointa. Lisää kuvia tulossa piakkoin, stay tuned homies!

P.S. Käytä koodia FOXYEEVA tilausta tehdessäsi Foxy Locks:lla, saat ilmaisen lahjan tilauksesi yhteydessä!

Rokrok! / Eeva

TRANSLATION:

Just dropped by to say, this just happened! The best hair extensions I’ve ever had has been Foxy Locks extensions (as I have mentioned many times before ahah) and I simply can not believe my luck , for they just send me extensions!

I’m wearing Platinum blonde in length 24″ which is my absolute favorite, because the lightest hair is always the best for toning, assuming you still wanna keep the hair light colored. Myself, I always start with the lightest extensions, even when I go dark, but that’s not the easiest way in that case, you really need to know what you’re doing. More pics coming soon, so stay tuned homies!

P.S. PLACE MY COUPON CODE FOXYEEVA when ordering, you will receive a free gift with your purchase!

Rokrok! / Eeva

Trust your heart beat

”Ihminen on onnellisimmillaan eläessään omannäköistään elämää. Älä tyydy. Kuten kaikissa asioissa, luota sun heart beatiin, tiedät kun se löytyy.” –Marleen, fitnet

Olen teille kertonutkin että aloitin kaksi kuukautta sitten osa-aikaisessa palkkatyössä. Valitsin työn joka olisi minulle tuttua mutta vaihtelua, työtä jonka osaisin, jossa ei olisi liikaa vastuuta, ja joka tasapainottaisi tämänhetkistä elämääni. Halusin työyhteisön jossa viihtyisin, ja kokeilla olla se työkaveri esimiehen sijaan. Annoin tälle työlle heti kättelyssä kunnollisen mahdollisuuden. Tiesin että se tulisi vaatimaan sopeutumista minulta, ja herättämään myös paljon ajatuksia ja tuntemuksia minussa itsessäni, ja lähdin tähän avoimin mielin myös oppimaan itsestäni. Tiesin myös että kyseisellä työpaikalla on paljon pidempiaikaisia haasteita omasta takaa, ja haasteita minä en todellakaan säikähdä. Olin siinä uskossa että näitä haasteita pyritään selvittämään ja selättämään, vaikka se ei kovin näkyvää ollutkaan. Melko pian kuitenkin ymmärsin ettei näin ollut, ei ainakaan sillä tavalla mitä olin kuvitellut, ei siinä mittakaavassa eikä siinä tärkeysjärjestyksessä kuin olin uskonut. Mielestäni kaikki lähtee henkilökunnasta, ja henkilökunta tulee aina ensin.

Olen tottunut havainnoimaan työpaikoilla todella paljon. Olen aina ollut kiinnostunut henkilöstödynamiikasta, vuorovaikutuksesta, viestinnästä ja johtamisesta, syy ja seuraussuhteesta, työyhteisön hyvinvoinnista ja tuottavuudesta. Olen työurani varrella oppinut yhtä sun toista, ja kun huomaa ettei logiikka pelaa monella osa-alueella osaa myös ynnätä helposti miksi tietyt asiat junnaavat paikoillaan. Haasteeksi nouseekin tässä se, että mitä uusi työntekijä, rivityöntekijä muun henkilöstön joukossa, pystyy tekemään. Todellisuudessa mahdollisuuksia ei ole paljonkaan. Oma positiivinen asenne ammutaan alas ennen kuin huomaatkaan, eikä sinulla ole kunnollista mahdollisuutta vaikuttaa kenenkään muun työskentelytapoihin, työmotivaatioon, kanssakäymiseen työyhteisössä tai edes asiakkaiden kanssa. Voit vain tehdä parhaasi omalla tontillasi, pitää omat kriteerisi korkealla ja pitää huolen että omalta osaltasi edustat yrityksen arvoja myös asiakkaille asti.

Uskon että henkilöt tällä työpaikalla ovat oikeasti ihan hyviä tyyppejä. Mutta jotain on tapahtunut. He ovat uupuneita, ei-motivoituneita, negatiivisia ja turhautuneita. Syitä siihen on varmasti monia, enkä ole heitä siitä tuomitsemassa. Järkytyin kuitenkin henkilöstä joka oli selvästi katkeroitunut, eikä pystynyt pitää pahaa oloa sisällään, edes asiakkaiden läsnäollessa. Ja kuten moni meistä tietää, yksikin mielen myrkyttäjä työyhteisössä vaikuttaa suuresti muihin.. Päätin kuitenkin etten itse halua jatkaa tällaisessa työyhteisössä. Koin etten ollut enää oma positiivinen ja ratkaisukeskeinen itseni, vaan tunsin oloni voimattomaksi. Olen aiemmissa työpaikoissani mukautunut, joustanut, ottanut osumaa ja niellyt vaikka mitä, mutta ratkaiseva ero on se, että olen halunnut luoda uraa näissä aiemmissa yrityksissä, kun taas tämän työn piti olla sivutoimista myös henkisellä tasolla, ei työtä josta tuon ongelmia mukaan kotiin. Lisäksi lähimuistissani on myös paljon hyviä kokemuksia aiemmista työpaikoistani, ja kun olet ollut osana toimivaa, onnellista, tuottavaa tiimiä, et haluaisi enää ottaa takapakkia. En halua tyytyä. Työ vie suuren osan ajasta ja elämästä. Kun huomasin ettei yhden työn lisäksi energiaa jääkään enää niihin muihin töihin, niihin töihin joilla yritän nimenomaan luoda sitä uraa pikkuhiljaa, ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin olla rehellinen itselleen ja priorisoida nitä omia tavoitteita ja unelmia.

Mutta tulipahan sekin koettua, ja kyllä, voin sanoa oppineeni jälleen paljon itsestäni, ja olen entistä varmempi omasta osaamisestani, ja omasta suunnastani tässä elämässä.

Rokrok ja luota sun heart beatiin! / Eeva

TRANSLATION:

”You are the most happiest when living the life that looks and fels like you. Don’t settle. In all things, trust your heart beat, you’ll know when you find it.” -Marleen, fitnet

I started a part-time job two months ago. I chose a job that’s familiar but variation. A job that I knew I’d be good at, that doesn’t come with a great responsibility, and would balance my current situation in life. I wanted a workplace I would enjoy working in, and also to be a co-worker instead of a superior at this time. I gave a fair chance to this place from the get go. I knew it would going to require some adaption from me and that it would also be a learning process at the same time. I also knew there were a lot of long-term challenges in this particular workplace and I’m always open for challenges. I was in the belief that these challenges were intended to clarify and overcome, even tho it wasn’t that visible. But it didn’t take long for me to realize that wasn’t the case, not in a way I had believed, not in the scale I thought and not in the right order of importance. In my opinion it all starts with the staff, the staff always comes first.

I’m used to observe the workplace a lot. I’ve always been interested in the dynamics of personnel, interaction, communication and managment, the cause-and-effect relationship, the well-being and the productivity of the workplace. I’ve learned a thing or two along the way of my career and when you notice that the logic is missing in many areas it’s not that hard to point out why things aren’t progressing. And the challenge in this particular case is, what’s a new employee, a line worker among the other staff, is able to do. The reality, not much. Your positive attitude is shot down before you know it and you don’t have a proper opportunity to influence anyone else’s way of working, motivation, interaction on the work community, or even with the customers. You can only do the best in your own behalf, keep your standars high and make sure you yourself represent the values of the company to the customers.

I believe that the people in this workplace are all good, nice people. But something has happened. They are exhausted, non-motivated, negative and frustrated, and there must certainly be many reasons for that. I don’t judge them. However, I was shocked by a colleague who had clearly embittered and was unable to keep her negativity inside, even in the precense of customers. And, as many of us know, even one negative colleague will greatly affect others in the work community.. However, I decided I don’t want to proceed working in such workplace. I felt I was no longer my positive and solution-focused self, but I felt powerless. In my previous jobs I have adapted, bended and taken hits, but the crucial difference is that I wanted to pursue a career in those previous workplaces. While, in fact, this job was sopposed to be part-time, mentally and physically, a job from where I don’t drag troubles to home. In addition, I also have many good experiences from my previous jobs, and once you’ve been a part of a functioning, happy and productive team, you don’t want to settle. I don’t settle. Work takes up a large part of your time and life. When I noticed that after I was done with this job there were no energy left to my other jobs, the jobs that I try specifically to create a career for mysellf little by little, the remaining option was to be truly honest with myself and to prioritize my goals and dreams.

But now I can say I did it, I gave it a fair chance, and I can once again say I have learned more about myself and am even more convinced of my own abilities and my direction in this life.

Rokrok and trust your heart beat! / Eeva

Something old, something blue

Eilen olikin erityisen freesi olo tässä vaaleansinisessä waterfall-takissa! Kun valitsin tätä takkia Miss Pap:lta olin vielä kovasti jatkamassa matkaani kylmänvaaleilla hiuksillani, mutta tehän tiedättekin jo miten siinä sitten kävikään! 😀 Anyway, mielestäni tämä takki näyttää silti aivan sairaan siistiltä, oli hiusten väri mikä tahansa. Eikö?! Haaveilen jo lämpimistä säistä jotta pääsen yhdistämään tämän kaunottaren farkkushortsien kanssa, uskon että se lookki tulee olemaan tätäkin freesimpi..

Kyseisen takin löydät: HERE

Cropattu hupparini on kirpparilta, ja minähän tunnetusti rakastan tehdä hyviä, juuri itselleni sopivia kirpparilöytöjä. Mites te muut siellä, käyttekö koskaan kirppareilla vaateostoksilla?

Legginsit ovat  Fiorella Shop löydät ne: HERE

Rokrok! / Eeva

blue 7_editedProcessed with VSCOcam with se3 presetCOAT AND TRAINERS: Miss Pap  –  HOODIE: Second hand  –  LEGGINS: Fiorella

TRANSLATION:

Feeling fresh in my new powder blue waterfall coat from Miss Pap! When choosing this coat I was still planning on staying icy blonde, but you all know what happened there! 😀 However, I think the coat still looks rockin’ no matter the hair color, right?! I’m already dreaming about warmer days so I get to mix this love up with a pair of denim shorts, I think that will be a really fresh look..

Get the coat HERE

I’m also wearing my old cropped hoodie which I once found from a flea market. You know me, I always love a good second hand find! How about you guys, do you ever go thrift shopping?

The leggins are from Fiorella Shop, get them HERE

Rokrok! / Eeva

 

 

Comfort made sexy / Loungeunderwear

Olen niin iloinen että Loungeunderwear oli tyytyväinen yhteistyöhömme ja halusivat lähettää minulle toisenkin alusvaatesetin upeasta mallistostaan!  God knows että olen valkoista settiäni käyttänyt jo vaikka kuinka paljon! Näissä alusvaatteissa minulla on rento ja seksikäs olo, niin luonnollisella ja hyvällä tavalla, että sanonkin teille tytöt; unohtakaa Calvin Kleinit ja hankkikaa itsellenne setti Loungeunderwearilta! Kuvia ja inspiraatiota on nähtävillä heidän inspiraatio-tilillään Instagramissa: @loungeunderwear_inspo

Rokrok! / Eeva

IMG_7591Processed with VSCOcam with f2 preset

TRANSLATION:

I’m so happy that Loungeunderwear was pleased with our collab to the point they send me another pair of their amazing underwear sets, god knows I’ve wore the white ones A LOT! Never felt more comfy and sexy in this natural, casual way, so I’ll tell you girls forget about the Calvin Klein and get yourself a set from Loungeunderwear! To get inspired follow their inspiration account on IG: loungeunderwearinspo, I surely am!

Rokrok/ Eeva

Homemade powder

Onko sinulle koskaan käynyt niin että puuterisi on päässyt loppumaan, unohtunut johonkin tai vaikkapa kadonnut, liikkeellekin pitäisi lähteä ja naamasi kiiltää kuin aurinko? Nou hätä! Minulle kävi juuri näin ja toimeliaana tyttönä päätin googlettaa toimisiko mikään kodin perustarvikkeista puuterin korvikkeena, ja vastaus oli helppo kyllä. Maissitärkkelys itsessään toimii jo hyvin puuterin korvikkeena, värittömänä vaihtoehtona, mutta lisäämällä sekaan aavistuksen kaakaojauhetta saat kivasti sävyä puuteriisi. Tämä kotitekoinen puuteri on ollut käytössäni nyt kolme päivää eikä ole mikään kiire hakea unohtunutta puuteriani. Toivottavasti tämä vinkki pelastaa jonkun päivän joskus!

Rokrok! / Eeva

Processed with VSCOcam with hb1 presetProcessed with VSCOcam with hb1 preset

TRANSLATION:

Have you ever had a situation where you ran out of powder or maybe you have forgotton it somewhere, maybe you should already get going and your face shines brighter than the sun? Well don’t worry! This is exactly what happened to me and and I decided to google if anything I could find at home would work as a substitute for powder and the answer was an easy yes! You can simply use corn starch as a neutral powder or if you like a little tone to it, simply add little bit of cocoa powder and mix them up! I’ve used my homemade powder for three days now and I’m in no horry to get my old powder back. I hope this tip will save someones day some day!

Rokrok! / Eeva

Beauty is something you can easily fake, but style and grace you actually have to create

Olen elänyt nuoruuttani siihen aikaan kun ei vielä ollut somea ja uskonkin että sinä aikana oppimani asiat ja totutut tavat kantavat paljon myös tänäkin päivänä -ja suurimmaksi osaksi hyvässä, nimenomaan itseni kohdalla. En tunne tarvetta jakaa jokaista elämäni hetkeä sosiaalisessa mediassa, siitä huolimatta että olen bloggaaja, aktiivinen Instgramin käyttäjä sekä yrittäjä. Jaan mieluiten jotain mitä olen luonut, kuten tyyliäni ja töitäni, ja omaa ajatusmaailmaani ja suhtautumista elämään. En myöskään hio kiiltokuvaa itsestäni, vaan luotan omaan habitukseeni. Se ilmentyy varsinkin siinä, että nappaan omat asukuvani muutamassa minuutissa, joka on päinvastaista toimintaa kuin muita kuvatessani. Työni suhteen olen tarkka, huolellinen ja kriittinen. Käytän aikaa suunnitteluun ja luomisprosessiin alusta loppuun. Omalla kohdallani tämä ei ole tärkeää, minulla on oikeastaan perusrima jota en alita, mutta harvoin jaksan nähdä vaivaa sitä varsinaisesti ylittääkseni. En halua muuttua siksi ihmiseksi joka on liian kriittinen itseään kohtaan, tai epävarma siitä miltä näytän. Mieluummin käytän aikaani miettien sitä mitä edustan ja mitä minulla on tarjota maailmalle -ja se ei ainakaan ole kauneus siinä perinteisessä ja helposti ymmärrettävässä muodossa, vaikka esteettisyyden toivonkin välittyvän.

timb 3_editedProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 preset

Jos lähtee sille tielle että on liian tarkka ulkonäkönsä suhteen, vaarana on että huomio kiinnittyy ainoastaan näihin mitattaviin asioihin minän muiden arvojen kustannuksella. Tämä ei ole tie jota valitsisin itse koskaan kulkea. En ole myöskään koskaan nähnyt että se toisi kenellekään onnea, varmuutta tai todellista hyvää oloa että saa paljon palautetta tai kommentteja omasta kauneudestaan tai vaikkapa vartalostaan -päinvastoin. Sitä alkaa rakentamaan kuvaa sen mukaan mistä olettaa muiden pitävän ja jos esimerkiksi kommentteja ei tule aina tasaisen paljon alkaa miettimään miksi en kelpaa, enkö ole riittävän kaunis. Sen sijaan että käyttäisi aikaa tällaiseen turhaan ja itseään hajottavaan toimintaan suosin ja suosittelen mieluummin itsensä kehittämistä, en paremman ehostuksen opettelemista.

Lupaan sinulle, että itsevarmuus joka kumpuaa sisältäpäin, ja joka perustuu luonteeseesi, ja edustamiisi asioihin ja arvoihin, on mittaamattomassa määrin arvokkaampaa kuin kehut kauneudesta.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

JOGGER PANTS: H&M men  –  BOOTS: Aphrodite (Facebook store)  –  COAT: Second hand and customized  –  SWEATER: Timberland, second hand and customized  –  LEATHER CAP: H&M

TRANSLATION:

I have lived my youth at the time there was no social media. I believe things learned at that time still carry me to this day. I don’t feel the need to share my whole life in social media, despite the fact that I’m a blogger, use Instagram actively and am an entrepreneur. My art, creations and state of mind is what I wish to share. I don’t either try to polish my image or images, I trust my own being. It especially occurs on me taking outfit pictures of myself, I only use few minutes for that -and that is just the opposite of my work, shooting other people. I’m precise, careful and critical when it comes to work and art. I use the time to plan and create, from the beginning to the end. That is not important to me in my own case; I don’t go below the bar, but I rarely exceed it. I don’t want to become that person who’d be too critical to myself or insecure about how I look in each moment. I rather use my time thinking and practising what I stand for and what I have to offer to the world -and it’s not beauty, not in that traditional way or in a way that’s always so easily understood.

If you go on that path, where you’re too strict about the way you look, there is a risk that your attention is only focused on matters to be measured at the expense of other values. This is not the path I would ever choose for myself. I have never seen this bringing anyone happiness, confidence or ease in any way. You may become addicted to praises and admiration towards your looks and start building your image based on what you think others would like. And if there aren’t enough likes and praises you become insecure and start to think you’re not good enough, or beautiful enough. Instead of using the time on this kinda behaviour that can ultimately break and weaken you, rather use time on growing and self development.

I promise you; confidence that comes from within, confidence that is based on your character and the things and values you represent, is far more valuable than any praises of your beauty.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva