Her Story / winner of You are more than beautiful-photoshoot

17-vuotias Susanna valikoitui järjestämäni You are more than beautiful-kilpailun voittajaksi. Kilpailun voittajalle järjestettiin kuvaukset hänelle räätälöidyllä teemalla. Tarkoitus oli järjestää kuvaukset maaliskuussa, mutta päätimme kuvata huhtikuun lopulla parempien säiden toiveessa, sillä suosin itse paljon enemmän ulkona luonnonvalossa kuvaamista kuin studiokuvausta.

TÄMÄ ON SUSANNAN TARINA

Susanna on asunut läpi elämänsä pienessä kunnassa perheensä kanssa, joka ei ole ollut kovin onnellinen eikä perinteinen. Hänen äitinsä henkinen tilanne ei ole mahdollistanut Susannalle turvaa, onnea eikä itsevarmuutta jota nuori ihminen tarvitsisi elämäänsä. Hän on saanut kuulla olevansa ruma, kamala, riittämätön, laiska, tyhmä, itsekäs, huono lapsi. Tällainen elämäntilanne on jättänyt häneen jälkensä ja oman osansa on hoitanut perheestä tulevat uskonnolliset paineet. Pienessä kunnassa toisten elämää ja tekemisiä katsotaan ja arvostellaan tarkkaan, mikä on lisännyt paineita entuudestaan. Susannan oma henkinen tilanne on nykyään parempaan pän, sillä hän on alkanut pikkuhiljaa omaksua oman persoonansa. Omat ajatuksensa ja mielipiteensä, tuntemuksensa ja tyylinsä -vaikka tämä ei ongelmitta olekaan tapahtunut, ja henkistä kasvua, kuoresta ulos tulemista, on varmasti luvassa vielä vuosiksi.

Susanna perusteli että näiden seikkojen vuoksi hänelle olisi arvokasta saada nähdä itsensä edes kerran kauniina, kokea olevansa kaunis. Hän tekee matkaa kohti eheytymistä ja haluaa tulla täysin terveeksi psyykkisesti. Tällaista matkaa olen nöyränä tukemassa. ”Vaikka kuvat ovat olennainen osa tätä projektia, uskoisin itse kokemuksen olevan arvokkaampi minulle. Tunne, että joku panostaa minuun, haluaa työskennellä kanssani ja on valmis käyttämään aikaansa minuun, ei ole kovin tuttu.”

Susanna haaveilee muutosta Helsinkiin ja tämä haave olisi tarkoitus toteuttaa vuoden päästä kun hän saa lukio-opintonsa päätökseen. Tämä elämänmuutos ja paikkakunnan muutos tulisi varmasti tukemaan hänen itsenäistymistään ja sen hänen oman onnensa löytymistä, joten toivon että häne haaveensa tulee toteutumaan -aivan ne kaikki, mitä hän ikinä keksiikään unelmoida.

Susanna, olet enemmän kuin kaunis. Olet rohkea, fiksu, kiltti ja upea. Oli upeaa saada tavata sinut ja kiitos että sain jakaa pienen palan matkaa kanssasi!

Processed with VSCOcam with a5 presetStailaus ja kuvat: eevarootsphotography muah: Elisa Paananen

Käydessäni hakijoiden perusteluja läpi nousi Susannan sanat syvimmin esiin. Tunsin yhteyden Susannaan, ja pystyin jonkin verran myös samastumaan häneen. Olen itse köyhästä perheestä jolla on riittänyt paljon haasteita. Kahden villimmän sisaruksen elämänvaiheet ovat vieneet paljon huomiota ja minä olen vain saanut pärjätä itsekseni. En ole kokenut henkistä väkivaltaa, haukkumista enkä vähättelyä, mutta en ole myöskään saanut kokea osaavani oikein mitään. Minua ei ole kannustettu eikä kehuttu, enkä ole saanut onnistumisista palautetta. Osittain se liittyy siihen ettei yksinhuoltajaäidilläni ollut voimavaroja tähän kaikkeen ja osaksi siksi että äitini oli sitä ikäluokkaa joka ei kasvattanut lapsia kehuilla, kosketuksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Pienenä en myöskään osannut enkä uskaltanut pyytää mitään. Maailma ja ihmiset ovat pelottaneet minua, sillä en ole kokenut että minulla olisi valmiuksia pärjätä, enkä oikein edes tiennyt mikä roolini on perheessämme.

Se minkä tulen muistamaan aina, minkä mukaan olen elänyt nuoresta asti, on uskoni siihen että jos olen hyväsydäminen, välitän aidosti ja annan siitä vähästäkin mitä minulla on, muille, tulen pärjäämään omalla tavallani ja jokin karmantapainen tulisi pitämään minusta huolta. En vaihtaisi tätä ajatusmalliani ja elämäntapaani mihinkään, mutta monesti mietin kuinka vinksahtanutta se onkaan että nuori joutuu ajattelemaan näin, kehittämään itselleen tällaisen suunnitelman selviytyäkseen tästä elämästä, kun sen turvan ja luottamuksen tulevana voisi saada kotoakin. Arvostan itseäni suunnattomasti tämän mentaliteetin takia ja olen saanut sillä aikaan paljon hyvääkin, mutta olen myös ottanut köniin sen vuoksi monella eri elämän osa-alueella.

Lähisuvussani ja tuttavapiirissäni on paljon pieniä ja nuoria lapsia, ja olen itsekin ollut äitipuolena nyt yli kaksi vuotta. Pyörittelen paljon ajatuksia kasvatuksesta päässäni ja siitä kuinka lapselle voisi suoda paremmat valmiudet elää elämäänsä. Näitä tarinoita kuulee niin paljon, niin monet elävät elämäänsä arpiensa kanssa, kamppaillen päivästä toiseen, eikä se kamppailu välttämättä koskaan pääty. Toivoisin että ihmiset ja varsinkin vanhemmat osaisivat rakastaa hetkessä, mutta myös kasvattaa lapsiaan pitäen mielessä mitä avuja, työkaluja ja valmiuksia he todellisuudessa teoillaan ja sanoillaan heille tarjoavat heidän matkalleen.

Peace and love, you are ALL more than beautiful! / Eeva

Mainokset

Always with a twist of hood

En arastele näyttää hassulta tai oudolta. Minua ei kiinnosta kauneus läheskään yhtä paljon kuin olla mieluummin omanlaisensa cool. Rakastan oldschool-viboja; tyyliä, asennetta, ja sitä aikaa kun kaikessa ei ollut kyse kauniilta näyttämisestä ja glamourista. Tykkään mixata ja live it up! En ole koskaan tarkoituksellisesti yrittänyt olla tai näyttää erilaiselta kuin muut, olen vain oma itseni, mutta rehellisesti olen kuitenkin sitä mieltä että normaalius, tavallinen, on tylsää. Joten ole oma itsesi, do you, mitä ikinä se sitten onkaan, yksi päivä kerrallaan.

Rokrok! / Eeva

braids 6_edited

Just waiting for my man to ban me from stealing his leather jacket…DRESS: Miss Pap  –  LEATHER JACKET: Boyfriend’s  –  SNAPBACK and HAIR EXTENSIONS: Ikrush  –  SNEAKERS: DinSko  –  GLASSES: Old

TRANSLATION:

I’m not afraid to look bit odd or funny at times. It’s not all about beauty to me, it’s coolness that counts way more. These glasses are a random reminder of that. I love those oldschool vibes; styling, attitude and the time when it wasn’t all about looking beautiful or glamorous. I like to mix it up and live it up! I have never intentionally tried to be or look different, I just do me, but in the same time, I do seriously think that normal is boring. So be you and do you, whatever it may be, one day at a time.

Rokrok! / Eeva

Trust your heart beat

”Ihminen on onnellisimmillaan eläessään omannäköistään elämää. Älä tyydy. Kuten kaikissa asioissa, luota sun heart beatiin, tiedät kun se löytyy.” –Marleen, fitnet

Olen teille kertonutkin että aloitin kaksi kuukautta sitten osa-aikaisessa palkkatyössä. Valitsin työn joka olisi minulle tuttua mutta vaihtelua, työtä jonka osaisin, jossa ei olisi liikaa vastuuta, ja joka tasapainottaisi tämänhetkistä elämääni. Halusin työyhteisön jossa viihtyisin, ja kokeilla olla se työkaveri esimiehen sijaan. Annoin tälle työlle heti kättelyssä kunnollisen mahdollisuuden. Tiesin että se tulisi vaatimaan sopeutumista minulta, ja herättämään myös paljon ajatuksia ja tuntemuksia minussa itsessäni, ja lähdin tähän avoimin mielin myös oppimaan itsestäni. Tiesin myös että kyseisellä työpaikalla on paljon pidempiaikaisia haasteita omasta takaa, ja haasteita minä en todellakaan säikähdä. Olin siinä uskossa että näitä haasteita pyritään selvittämään ja selättämään, vaikka se ei kovin näkyvää ollutkaan. Melko pian kuitenkin ymmärsin ettei näin ollut, ei ainakaan sillä tavalla mitä olin kuvitellut, ei siinä mittakaavassa eikä siinä tärkeysjärjestyksessä kuin olin uskonut. Mielestäni kaikki lähtee henkilökunnasta, ja henkilökunta tulee aina ensin.

Olen tottunut havainnoimaan työpaikoilla todella paljon. Olen aina ollut kiinnostunut henkilöstödynamiikasta, vuorovaikutuksesta, viestinnästä ja johtamisesta, syy ja seuraussuhteesta, työyhteisön hyvinvoinnista ja tuottavuudesta. Olen työurani varrella oppinut yhtä sun toista, ja kun huomaa ettei logiikka pelaa monella osa-alueella osaa myös ynnätä helposti miksi tietyt asiat junnaavat paikoillaan. Haasteeksi nouseekin tässä se, että mitä uusi työntekijä, rivityöntekijä muun henkilöstön joukossa, pystyy tekemään. Todellisuudessa mahdollisuuksia ei ole paljonkaan. Oma positiivinen asenne ammutaan alas ennen kuin huomaatkaan, eikä sinulla ole kunnollista mahdollisuutta vaikuttaa kenenkään muun työskentelytapoihin, työmotivaatioon, kanssakäymiseen työyhteisössä tai edes asiakkaiden kanssa. Voit vain tehdä parhaasi omalla tontillasi, pitää omat kriteerisi korkealla ja pitää huolen että omalta osaltasi edustat yrityksen arvoja myös asiakkaille asti.

Uskon että henkilöt tällä työpaikalla ovat oikeasti ihan hyviä tyyppejä. Mutta jotain on tapahtunut. He ovat uupuneita, ei-motivoituneita, negatiivisia ja turhautuneita. Syitä siihen on varmasti monia, enkä ole heitä siitä tuomitsemassa. Järkytyin kuitenkin henkilöstä joka oli selvästi katkeroitunut, eikä pystynyt pitää pahaa oloa sisällään, edes asiakkaiden läsnäollessa. Ja kuten moni meistä tietää, yksikin mielen myrkyttäjä työyhteisössä vaikuttaa suuresti muihin.. Päätin kuitenkin etten itse halua jatkaa tällaisessa työyhteisössä. Koin etten ollut enää oma positiivinen ja ratkaisukeskeinen itseni, vaan tunsin oloni voimattomaksi. Olen aiemmissa työpaikoissani mukautunut, joustanut, ottanut osumaa ja niellyt vaikka mitä, mutta ratkaiseva ero on se, että olen halunnut luoda uraa näissä aiemmissa yrityksissä, kun taas tämän työn piti olla sivutoimista myös henkisellä tasolla, ei työtä josta tuon ongelmia mukaan kotiin. Lisäksi lähimuistissani on myös paljon hyviä kokemuksia aiemmista työpaikoistani, ja kun olet ollut osana toimivaa, onnellista, tuottavaa tiimiä, et haluaisi enää ottaa takapakkia. En halua tyytyä. Työ vie suuren osan ajasta ja elämästä. Kun huomasin ettei yhden työn lisäksi energiaa jääkään enää niihin muihin töihin, niihin töihin joilla yritän nimenomaan luoda sitä uraa pikkuhiljaa, ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin olla rehellinen itselleen ja priorisoida nitä omia tavoitteita ja unelmia.

Mutta tulipahan sekin koettua, ja kyllä, voin sanoa oppineeni jälleen paljon itsestäni, ja olen entistä varmempi omasta osaamisestani, ja omasta suunnastani tässä elämässä.

Rokrok ja luota sun heart beatiin! / Eeva

TRANSLATION:

”You are the most happiest when living the life that looks and fels like you. Don’t settle. In all things, trust your heart beat, you’ll know when you find it.” -Marleen, fitnet

I started a part-time job two months ago. I chose a job that’s familiar but variation. A job that I knew I’d be good at, that doesn’t come with a great responsibility, and would balance my current situation in life. I wanted a workplace I would enjoy working in, and also to be a co-worker instead of a superior at this time. I gave a fair chance to this place from the get go. I knew it would going to require some adaption from me and that it would also be a learning process at the same time. I also knew there were a lot of long-term challenges in this particular workplace and I’m always open for challenges. I was in the belief that these challenges were intended to clarify and overcome, even tho it wasn’t that visible. But it didn’t take long for me to realize that wasn’t the case, not in a way I had believed, not in the scale I thought and not in the right order of importance. In my opinion it all starts with the staff, the staff always comes first.

I’m used to observe the workplace a lot. I’ve always been interested in the dynamics of personnel, interaction, communication and managment, the cause-and-effect relationship, the well-being and the productivity of the workplace. I’ve learned a thing or two along the way of my career and when you notice that the logic is missing in many areas it’s not that hard to point out why things aren’t progressing. And the challenge in this particular case is, what’s a new employee, a line worker among the other staff, is able to do. The reality, not much. Your positive attitude is shot down before you know it and you don’t have a proper opportunity to influence anyone else’s way of working, motivation, interaction on the work community, or even with the customers. You can only do the best in your own behalf, keep your standars high and make sure you yourself represent the values of the company to the customers.

I believe that the people in this workplace are all good, nice people. But something has happened. They are exhausted, non-motivated, negative and frustrated, and there must certainly be many reasons for that. I don’t judge them. However, I was shocked by a colleague who had clearly embittered and was unable to keep her negativity inside, even in the precense of customers. And, as many of us know, even one negative colleague will greatly affect others in the work community.. However, I decided I don’t want to proceed working in such workplace. I felt I was no longer my positive and solution-focused self, but I felt powerless. In my previous jobs I have adapted, bended and taken hits, but the crucial difference is that I wanted to pursue a career in those previous workplaces. While, in fact, this job was sopposed to be part-time, mentally and physically, a job from where I don’t drag troubles to home. In addition, I also have many good experiences from my previous jobs, and once you’ve been a part of a functioning, happy and productive team, you don’t want to settle. I don’t settle. Work takes up a large part of your time and life. When I noticed that after I was done with this job there were no energy left to my other jobs, the jobs that I try specifically to create a career for mysellf little by little, the remaining option was to be truly honest with myself and to prioritize my goals and dreams.

But now I can say I did it, I gave it a fair chance, and I can once again say I have learned more about myself and am even more convinced of my own abilities and my direction in this life.

Rokrok and trust your heart beat! / Eeva

Beauty is something you can easily fake, but style and grace you actually have to create

Olen elänyt nuoruuttani siihen aikaan kun ei vielä ollut somea ja uskonkin että sinä aikana oppimani asiat ja totutut tavat kantavat paljon myös tänäkin päivänä -ja suurimmaksi osaksi hyvässä, nimenomaan itseni kohdalla. En tunne tarvetta jakaa jokaista elämäni hetkeä sosiaalisessa mediassa, siitä huolimatta että olen bloggaaja, aktiivinen Instgramin käyttäjä sekä yrittäjä. Jaan mieluiten jotain mitä olen luonut, kuten tyyliäni ja töitäni, ja omaa ajatusmaailmaani ja suhtautumista elämään. En myöskään hio kiiltokuvaa itsestäni, vaan luotan omaan habitukseeni. Se ilmentyy varsinkin siinä, että nappaan omat asukuvani muutamassa minuutissa, joka on päinvastaista toimintaa kuin muita kuvatessani. Työni suhteen olen tarkka, huolellinen ja kriittinen. Käytän aikaa suunnitteluun ja luomisprosessiin alusta loppuun. Omalla kohdallani tämä ei ole tärkeää, minulla on oikeastaan perusrima jota en alita, mutta harvoin jaksan nähdä vaivaa sitä varsinaisesti ylittääkseni. En halua muuttua siksi ihmiseksi joka on liian kriittinen itseään kohtaan, tai epävarma siitä miltä näytän. Mieluummin käytän aikaani miettien sitä mitä edustan ja mitä minulla on tarjota maailmalle -ja se ei ainakaan ole kauneus siinä perinteisessä ja helposti ymmärrettävässä muodossa, vaikka esteettisyyden toivonkin välittyvän.

timb 3_editedProcessed with VSCOcam with f2 presetProcessed with VSCOcam with f2 preset

Jos lähtee sille tielle että on liian tarkka ulkonäkönsä suhteen, vaarana on että huomio kiinnittyy ainoastaan näihin mitattaviin asioihin minän muiden arvojen kustannuksella. Tämä ei ole tie jota valitsisin itse koskaan kulkea. En ole myöskään koskaan nähnyt että se toisi kenellekään onnea, varmuutta tai todellista hyvää oloa että saa paljon palautetta tai kommentteja omasta kauneudestaan tai vaikkapa vartalostaan -päinvastoin. Sitä alkaa rakentamaan kuvaa sen mukaan mistä olettaa muiden pitävän ja jos esimerkiksi kommentteja ei tule aina tasaisen paljon alkaa miettimään miksi en kelpaa, enkö ole riittävän kaunis. Sen sijaan että käyttäisi aikaa tällaiseen turhaan ja itseään hajottavaan toimintaan suosin ja suosittelen mieluummin itsensä kehittämistä, en paremman ehostuksen opettelemista.

Lupaan sinulle, että itsevarmuus joka kumpuaa sisältäpäin, ja joka perustuu luonteeseesi, ja edustamiisi asioihin ja arvoihin, on mittaamattomassa määrin arvokkaampaa kuin kehut kauneudesta.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

JOGGER PANTS: H&M men  –  BOOTS: Aphrodite (Facebook store)  –  COAT: Second hand and customized  –  SWEATER: Timberland, second hand and customized  –  LEATHER CAP: H&M

TRANSLATION:

I have lived my youth at the time there was no social media. I believe things learned at that time still carry me to this day. I don’t feel the need to share my whole life in social media, despite the fact that I’m a blogger, use Instagram actively and am an entrepreneur. My art, creations and state of mind is what I wish to share. I don’t either try to polish my image or images, I trust my own being. It especially occurs on me taking outfit pictures of myself, I only use few minutes for that -and that is just the opposite of my work, shooting other people. I’m precise, careful and critical when it comes to work and art. I use the time to plan and create, from the beginning to the end. That is not important to me in my own case; I don’t go below the bar, but I rarely exceed it. I don’t want to become that person who’d be too critical to myself or insecure about how I look in each moment. I rather use my time thinking and practising what I stand for and what I have to offer to the world -and it’s not beauty, not in that traditional way or in a way that’s always so easily understood.

If you go on that path, where you’re too strict about the way you look, there is a risk that your attention is only focused on matters to be measured at the expense of other values. This is not the path I would ever choose for myself. I have never seen this bringing anyone happiness, confidence or ease in any way. You may become addicted to praises and admiration towards your looks and start building your image based on what you think others would like. And if there aren’t enough likes and praises you become insecure and start to think you’re not good enough, or beautiful enough. Instead of using the time on this kinda behaviour that can ultimately break and weaken you, rather use time on growing and self development.

I promise you; confidence that comes from within, confidence that is based on your character and the things and values you represent, is far more valuable than any praises of your beauty.

Rokrok, I dare you to create! / Eeva

Shhh, show me

Mitä merkitystä on arvoilla jos ne eivät materialisoidu? Jos niitä ei noudateta, jos niiden mukaan ei eletä, jos ne painetaan sivuun niinä hetkinä kun niillä olisi käytännössä  merkitystä?

Olen käynyt lukemattomia keskusteluja arvojen ympärillä, niin pieniä ja lyhyitä kuin suurempia ja kattavampiakin. Minulla on aina ollut vahva taju oikeasta ja väärästä, mutta mitä merkitystä sillä olisi jos en puolustaisi niitä joita sorretaan, avaisi suutani kun toisia kohdellaan väärin ja antaisi kiitosta silloin kun asiat tehdään kunnolla. Mitä ne hyvät arvot ja oikean ja väärän taju merkitsisivät jos ne eivät muutu todellisiksi; näkyviksi, kuulluiksi ja koetuiksi?

Olen joutunut elämäni aikana moniin ikäviin tilanteisiin joissa olen joutunut aina uudelleen tekemään päätöksen siitä olenko hiljaa vai avaanko suuni jonkun suuremman asian puolesta ja hyväksi. En koe ristiriitaisia tunteita näitä päätöksiä tehdessä, toimin sen mukaan jonka koen oikeaksi, en sen mukaan minkä koen helpoksi. Mutta koen nämä tilanteet raskaiksi, ja epäreiluiksi, enkä todellakaan haluaisi aina olla se joka ottaa luodin muiden puolesta -tai edes itseni takia, siksi että pidän omista oikeuksistani kiinni. Omista oikeuksistani olen kuitenkin satunnaisesti valmis joustamaan ja luopumaan, mutta muiden, kanssaihmisten, kohdalla en. Toivoisin että minun ei tarvitsisi olla aina puolustamassa muita, että maailmassa olisi enemmän oikeudentajua, sääntöjen noudattamista eikä niiden kiertämistä, varsinkin kun on kyse ihmisistä ja ihmisyydestä.

On niin helppoa suoltaa puhetta. On niin helppoa sanoa positiivisia asioita. On niin helppoa sanoa asioita, jos niiden takana ei tarvitse varsinaisesti koskaan seistä. Ja tuntuu että niin moni on jo tottunut tähän, sanomaan mitä sylki suuhun tuo ja mitä olettaa muiden haluavan kuulla, jotta tulisi itse hyväksytyksi, ei aiheuttaisi ristiriitaisia mielipiteitä tai herättäisi välttämättä edes mielipiteitä muissa, ja sama pätee myös siihen suuntaan ettei anna toisten ihmisten sanomisille niin suurta arvoa. Minusta pitäisi antaa. Mitä järkeä on sanoa asioita joita ei todellisuudessa tarkoita? Moni on tähän tottunut ja tästä myös turtunut, ja alkaa toimia itse samoin.

Mutta. ”Actions speak louder than words.” Jos todella toivot jollekin menestystä, varmaan myös autat häntä parhaasi mukaan saavuttamaan tuon menestyksen. Jos toivot jollekin onnea, et varmaankaan tee jatkuvasti asioita jotka voisivat olle tämän onnen esteenä. Jos mielestäsi ihmisille ei saa puhua rumasti, varmaan puutut asiaan sellaisen tilanteen kohdattuasi. Jos et hyväksy rasismia, et varmaankaan ole hiljaa jos kohtaat rasismia lähipiirissäsi. Jos sanot arvostavasi toisen työtä, et varmaankaan pyydä häntä tekemään työtä sinulle ilmaiseksi. Jos joku ihminen on sinulle tärkeä, et varmaankaan kohtele häntä vähättelevästi. Jos haluat tarjota ihmiselle vakautta, et varmaankaan luo hänen ympärilleen epätasapainoa. Jos lupaat jotakin, varmaan pidät myös sanasi. Ja jos arvostan itseäni, en varmaankaan anna muille lupaa kohdella itseäni ala-arvoisesti.

Ja minähän arvostan. Olen monesti joutunut myös puntaroimaan erilaisia suhteita ja ystävyyksiä elämäni aikana. Muiden ihmisten tarkoitusperiä, luotettavuutta ja rehellisyyttä. Vaikka huomaisin vivahteita epäluotettavuudesta tai epävakaudesta olen silti aina valmis katsomaan tilanteen siihen pisteeseen asti jossa saan varmuuden. Olen kärsivällinen, ymmärtäväinen ja analysoin asioita kaikessa rauhassa, ja on myös paljon mitä pystyn antamaan anteeksi. Annan itsestäni niin paljon kuin normaalistikin antaisin, vaikka hälytyskellot syttyisivät päälle, sillä se on minun luontainen tapani elää ja olla ihmisten kanssa joista välitän; olla oma itseni aidosti ja rehellisesti loppuun asti. Hyväntahtoisuuteni ei kuitenkaan ole naiiviutta, ja jos luottamukseeni tulee isompi särö, on näinä hetkinä tehtävä päätös siitä onky kyseinen ihmissuhde enää omien arvojeni mukainen. Antaako se minulle sitä mitä oletin ja odotin, vai aiheuttaako se minulle pikemminkin ahdistusta ja epäluuloa. Joissakin tapauksissa toisen ihmisen epävakaus ja epäluotettavuus rikkovat minua enemmän kuin tätä henkilöä itse, ja olenkin ymmärtänyt että yksi suurin yhdistävä tekijä sille miksi jotkut tekevät huonoja valintoja elämässään ja ihmissuhteissaan on epävarmuus. Tätä epävarmuutta läheltä seuratessa,  jos se lopulta muuttuu näkyväksi siten että kyseiset päätökset ulottuvat meidän ystävyyssuhteeseemme asti negatiivisella tavalla (mm. valehtelu, asioiden vääristely, lupausten rikkominen), kärsin siitä tilanteesta. Ymmärrän etten voi pitää ketään kädestä kiinni ja tehdä päätöksiä toisen puolesta, voin vain antaa neuvoja rakkaudella, mutta jokainen tulee valitsemaan omat polkunsa itse. Mutta voin valita haluanko itse kulkea siinä vierellä jos huomaan etten tule arvostetuksi, ja jos toisen ihmisen sanat ja teot eivät kulje samaan suuntaan.

BOXERS: Junkyard Girls (gifted)  –  JEANS: BikBok and customized  –  SNEAKERS: Miss Pap (gifted)  –  SWEATER: Fiorella (gifted)

Tuntemuksien ja ajatusten tulisi mielestäni kulkea käsi kädessä ainakin tiettyyn pisteeseen asti; kun on kyse oikeasta ja hyvästä, ei vihasta tai pahasta. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta tiettyihin asioihin pitäisi pystyä luottamaan. Minua, loogista ihmistä, horjuttaa ihmisten epävakaus, epärehellisyys, lojaaliuden puute, aukot arvomaailmassa, aukot inhimillisyydessä ja empatiassa, tuen puute, oikeudentajun puute, väärän ja pahan hyväksyminen, syrjintä, ja ilkeyden hiljainen hyväksyminen.

Haluan vain sanoa: älä turru, älä kylmety, älä lakkaa välitämästä, äläkä varsinkaan lakkaa näyttämästä. Jos todella koet jonkun asian tärkeäksi, löydät varmasti keinon näyttää sen  -Siitä huolimatta että ympäröivä maailma ei sinua siihen kannustaisi. Ja muista myös arvostaa itseäsi, ja uskaltaa asettaa ihmissuhteillesi rajat. Tärkein ihminen jolle sinun täytyy osoittaa arvosi olet Sinä itse -the rest will follow.

Rokrok and start showing! / Eeva

MOOD BOARD: Swim gear

Tämä oli ehkä jo arvattavissa, kuten muussakin pukeutumisessa, olen hulluna valkoiseen, nuden ja hiekan sävyihin sekä mustaan, eivätkä uimakamppeet ole poikkeus! Uima-asuissa tykkään sporttisesta fiiliksestä, mutta tietysti sitä särmääkin saa olla. Uskon että olen alun alkaen pitänyt sporttisemmista uikkareista ja bikineistä jo useammat vuodet siksikin että olen pienirintainen ja myös jokseenkin tomboy. Kirkkaat värit, röyhelöt ja pienet lappubikinit eivät ole koskaan oikein ollut se mun juttuni.

No mutta. Kesä on kauniiden ja upeiden vartaloiden aikaa, ja kesä ja lähenevät rantakelit saattavat aiheuttaa paniikkia ja paineita sen oman kropan rantakunnon suhteen. Minä itse en ole lainkaan valmis kesään, niin sanotusti beach ready, joten päätin tehdä lähinnä omaksi inspiraatiokseni boardin omaa silmää miellyttävistä uima-asuista, saadakseni myös lisää motivaatiota treenaamiseen.. (sanoo hän ja odottaa samalla kebab-lähetystä saapuvaksi, haha!). Olen kuitenkin iloinen siitä että varsinaiset uimapuvut ovat jälleen täällä, sillä ne tarjoavat hyvän mahdollisuuden saada sitä ongelmaista vatsa-aluetta piiloon ja ovat silti todella trendikkäitä. Uimapuvut eivät kuitenkaan ole mikään täydellinen ratkaisu, ei tällaiselle pienirintaiselle naiselle, ja voinkin täysin rehellisesti sanoa että juurikin uima-asuissa minulla on aina ollut epävarma olo! Alusvaatteita on olemassa niin moneen lähtöön ja niillä voi hieman kikkaillakin mikäli haluaa (enkä todellakaan sano että kaikki haluaisivat); on topattuja liivejä, push upeja, ja lisätäytteitä voi käyttää vaikka millä mitalla, mutta vielä toistaiseksi en ole sellaiseen uimapukuun törmännyt joka tällaisen mahdollistaisi. Vaikka olen suurimman osan ajasta tyytyväinen pieniin tisuihini, kesäisin uima-asuissa toivoisin kuitenkin voivani tuntea oloni itsevarmemmaksi. Mutta kuten muinakin hetkinä, annan pääkoppani pitää huolen itsevarmuudestani ja itsetunnostani ja yritän olla itseeni tyytyväinen sellaisena kuin olen, sillä itsevarmuus ja onnellisuus ovat kaikista suurimmassa roolissa kun on kyse hyvältä näyttämisssä!

beach 4swim 21beach 3beach 2swim 13beach 1beach 5Pictures via IG

 

TRANSLATION:

Maybe it wasn’t that hard to quess, I’m crushing over white, black, nude, sand and peach tones in swimwear. I love that sporty style, with a little bit of edge, and swimsuits and bikinis are not an exeption.

Let’s face it, summer is the time for perfect bodies, and it may be a difficult time for those who feel the pressure to look summer ready (so, too many of us women!). Myself, I’m not ready, at all, so I figured I’ll make an inspiration board on swimsuits, one pieces and bikinis, to set my mind ready for the summer.. I’m super glad the swimsuits are here, they offer you a great way to cover that stomach area, and at the same time are very freakin’ trendy! Still, with small titties such as mine, they’re not the perfect solution, and I can admit it, swimwear is the biggest insecurity for me. Underwear offer you so many options and tricks to use (if you want!), like push ups, patted bras, extra fillers and such, but swimsuits r-e-a-l-l-y don’t. And all though I’m satisfied with my small titties most of the time, in summer times I aways wish I could feel more confident. But like any other times, I let my mind take care of my confidence and just try to be happy the way I am, because confidence and happiness is EVERYTHING when it comes to looking good!

Rokrok and rok that body of yours with confidence! / Eeva

A smooth sea never made a skilled sailor

Vaikeina ja haastavina aikoina pidän pääni pystyssä ja mielen positiivisena. Huippuhetket puolestaan ovat minulle eräänlainen reality check, hetkiä jolloin pystyn tajuamaan että unelmat ja tavoitteet ovat saavutettavissa kovalla työllä, hyvällä suunnittelulla, uskolla ja päättäväisyydellä. Uskon että kun yksi tavoite on saavutettu on aika asettaa itselleen seuraava ja lähteä sen perään. Jokainen uusi vaihe ja uusi askel vaatii uuden minän. Vahvemman otteen, viisaamman lähestymistavan, ja mielentilan jota ei voi horjuttaa. Tuloksia ei voi mitenkään nähdä yhdessä yössä, mutta voit tuntea muutoksen joka askeleella kun jaksat kulkea oikeaan suuntaan ja työskennellä kovasti tavoitteesi eteen.

Totuus on etten ole koskaan päivää kauempaa kerrallaan surullinen tai maassa. Se on sen ansiota että keskityn positiiviseen. En tuhlaa aikaani asioihin joita en voi muuttaa tai joihin en voi vaikuttaa, käytän sen energian parempaan ja viisaammin. Jos keskittyisin negatiiviseen, olisin varmasti usemmin maassa, ja pahemmin. Onnellisuus ja positiivisuus on oman pääni sisällä. Onnellisuus on mitä tunnen itseäni kohtaan, mitä ajattelen arvoistani, elämästäni, tavoitteistani, unelmistani, kuinka koen mahdollisuuteni ja minun oman arvoni. Onnellisuus on sitä kuinka reagoin asioihin joita tapahtuu, asioihin mitä ihmiset sanovat, ja toisten tekoihin. Valitsen reagoida ja ajatella positiivisesti ja työntää syrjään ne asiat jotka eivät minuun liity, minusta johdu, tai vaadi todellisuudessa minulta mitään osallistumista.

Mitä tulee työhöni, tiedän olevani keskeneräinen, eräänlainen work-in-progress. Ja se on minulle jopa enemmän kuin okei. Tähän liittyy jonkin verran surua mutta myös suunnaton määrä innostusta sitä kohtaan mitä on vielä tulossa. En ole koskaan menettänyt uskoa itseeni, enkä siihen että jotakin suurta on vielä tulossa, varattuna juuri minulle. Suruni tulee luopumisesta, siitä että olen päästämässä irti jostakin ja muuttumassa, ja muuttuminen, se voi olla todella pelottavaa toisinaan. Jos se ei olisi, en todellisuudessa olisi muuttumassa. Mutta muutos tarjoaa myös paljon uusia ideoita, uusia näkökulmia, ja aivan uusia unelmia joita tavoitella. Kun mittaan sitä kuinka pitkälle olen päässyt, mitä kaikkea olenkaan saavuttanut, en kysy sitä muilta. Kukaan toinen ei todellisuudessa pysty sanomaan kuinka pitkän matkan olen kulkenut, ainoastaan minä itse, sillä minä olen polkuni yksin kulkenut.

Toiset näkevät muutoksen tai tarpeen muutokseen epäonnistumisen merkkinä. Itse koen sen vahvuutena ja myös viisautena, jo muutoksen tarpeen havaitsemisen, sekä myös itse sen että pystyy pyrkimään muuttumaan, kasvamaan. Ja oikeasti aina luopuessa jostakin tulee tilalle uutta, se raivaa kirjaimellisesti uudelle tilaa.

Toivon että mikä tahansa juuri sinun elämäntilanteesi on, uskallat tunnistaa omat tarpeesi, sen mitä tahdot, mitä et tahdo, ja uskallat vaikka kääntyä 180 astetta omien unelmiesi vuoksi, huolimatta siitä että pelottaa, ja huolimatta siitä mitä muut saattavat asiasta ajatella. Ilman muutosta kaikki pysyy paikallaan ja jos et halua olla juuri siinä, siis JUURI siinä missä nyt olet, ota ensimmäinen askeleesi kohti uutta suuntaa -uutta sinua.

Rokrok you skilled sailor! / Eeva

My low times are met with positivity and my highs are a reality check that dreams and goals are reachable trough stragedy, determination, belief and hard work. I believe that once one goal is met, it’s time to set and reach another. Every level requires a new me. A bigger push, a smarter approach, and a mindset that can not be broken. You can’t see results over night, but you can feel the change step by step when you keep working hard.

It’s true, I’m never sad or down more than a day at a time, and it’s because I focus on the positive. I do not waste my energy on things I can not change or do nothing about, I use that time better and more wisely. If I would focus on negativity I would be down more ofthen and way bigger. Happiness to me is in my own head. The way I feel about myself, my values, my life, my goals, my dreams, my opportunities, my worth. The way I react to things that happen, things that people say, others actions. I choose to react and think positively and aside things that are connected to me.

When it comes to my work I realise I’m a work in progress -and I’m more than fine with that. There’s some sadness in me but there’s also a great amount of excitement for what’s yeat to come, and I have never lost faith in myself, and I do believe great things are coming in my way. The sadness comes from letting something go, and changing, and changing is very scary at times. If it weren’t you wouldn’t actually be changing. But change also offers so many new ideas, new perspective, and brand new dreams to go after. And when I measure how far I’ve come, what I’ve actually achieved, I don’t ask for others opinions. No one else can truly tell how far I have come from where I started except me, it is my path that I have alone walked.

Some people see change or the need for change as a failure. I feel it’s a sign of strenght and wisdom, even realizing there’s that need, and even more when you strive to change and to grow. And let’s be honest, whenever you let go of something you literally make room for something new.

I hope whatever your situation may be, that you have the courage to recognize what you need, what you want and what you certainly don’t want. That you’ll have the courage to turn around, even 180 degrees, for your own dreams, dispite that you may be scared and dispite of what everybody may think. Because without change things will remain the same and if you don’t want to be where you are, I mean JUST WHERE YOU ARE now, take the first step towards the new direction, towards to new you.

Rokrok you skilled sailor! / Eeva