When the body says no

Kiireiden vuoksi kuntosaliin tutustuminenkin viivästyi melkein viikolla ja pohdiskelen ahkerasti kuinka ihmeessä tulen löytämään aikaa itse urheiluun. Olen käynyt salilla säännöllisesti viimeksi 10 vuotta sitten, enkä halua että vuodet jatkaisivat vierimistään ilman että saan järjestettyä lisää aikaa itsestäni huolehtimiseen.

Tällä hetkellä asia on todella ajankohtainen ja lähellä sydäntäni, sillä minulla on ollut kiireiden ja vaihtelevan stressin vuoksi vaikeuksia syömisen suhteen. Asia on minulle erittäin arka, sillä minulla on nuorempana ollut syömisongelmia, joita taas ei ole kymmeneen vuoteen oikeastaan ollut. Pähkinänkuoressa tällä hetkellä tilanne on ollut se että en löydä aikaa syömiseen ja kun löydän ei minulle mene mikään alas. Tilanne on minulle uusi ja tullut kuin varkain. Kuvittelin sen menevän ohi itsekseen, mutta kun ymmärsin että tilanne on jatkunut vuoden päivät eikä helpotusta ole ollut kuin hetkellisesti, ei se tulisi menemään ohi itsekseen eikä pelkällä tahdonvoimalla.

Niin oudolta kuin se voikin kuulostaa tässä tilanteessa, kun olen antanut kehoni elellä vuoden ajan epätasapainossa, on hyvinvointini minulle hyvin tärkeää. Jos mieleni ei olisi niin vahva ja optimistinen, olisin varmasti väsähtänyt aikoja sitten. Ja jollain varaenergialla olenkin käynyt tämän ajan, kunnes ymmärsin että se varaenergiakin alkaa oikeasti hiipumaan.

Tästä ei oikeasti ole helppoa kirjoittaa , mutta haluan jakaa asian lukijoideni kanssa, sillä se on tällä hetkellä iso osa elämääni, ja olen itselleni luvannut jakaa blogissani myös niitä huonompia ja vaikeitakin asioita. Lisäksi koen että yksi vahvuuksistani on aina ollut avoimuus ja ongelmien tunnistaminen, sekä aina parempaa pyrkiminen. Siksi olenkin päättänyt jostain repiä aikaa itselleni. Olen innoissani ja täysin tosissani alkamassa liikkumaan. Tarvitsen yksinkertaisesti alkuun hieman aikaa tasata syömiseen liittyvät rutiinit ja saadakseni kehoni takaisin tasapainoon, sillä tässä nykyisessä tilassa kehoni ei tule ”ylimääräistä” liikkumista kauaa kestämään.

Sen sijaan että olisin laihtunut tämän vuoden aikana, on kehoni selvästi mennyt säästöliekille. Se varastoi kaiken rasvan ja hiilarit jotka saa. Vedenjuontini on myös tuplaantunut, juon 5-6 litraa vettä päivässä. Niin janoinen olen koko ajan. Olen ollut enemmän turvoksissa kuin koskaan aiemmin elämässäni. Se on vaikuttanut paljon mielialaani ja itsetuntooni. Mielialaani siksi, että energiatasoni ei pysy yhtä korkealla kuin mihin olen tottunut. Itsetuntooni siksi että tunnen olevani aliravittu, mutta peilissä näkyy turvonnut vatsa. Silti juuri tänä vuonna olen osaltaan ollut rohkeampi pukeutumisen suhteen kuin koskaaan aiemmin ja uskaltanut näyttää myös vatsaani, koska hyväksyn sen etten ole täydellinen.

Kiloista, lihomisesta ja laihtumisesta en pysty varmuudella sanomaan mitään sillä olen tietoisesti lakannut käymästä vaa’alla silloin 10 vuotta sitten, en halua että vaaka voisi määrittää mielialaani, vaan luotan siihen miltä minusta sisällä tuntuu. (Suosittelen kaikille.) Olen varannut itselleni täksi kuuksi ajan lääkärille, menen ensisijaisesti keskustelemaan kattavsti syömistilanteestani ja kaikkeen siihen liityyvästä, ja toivon että siitä alkaisi jälleen matkani kohti sitä normaalia minua.

Rokrok ja pysykää terveinä! / Eeva

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s