Be led by your dreams

Olen vihdoin ymmärtänyt että olen taiteilija, ja myöntänyt sen itselleni. Olen aina pitänyt itseäni luovana tyyppinä, mutta taistellut sitä vastaan siinä määrin että olen halunnut pitää suurimmat intohimoni harrastuksina ja omana nautintonani. Työskentelin kaupan alalla muodin parissa muiden alaisuudessa noin 9 vuoden ajan. Työni vaati organisointikykyä, johtamistaitoja, myyntitaitoja, matikkapäätä, joustavuutta ja tehokkuutta. Se vaati myös hyvää ihmistuntemusta, visuaalista silmää, soveltamistaitoja ja luovuutta. Nykyään teen töitä itselleni ja sovellan myös kaikkea tätä työssäni.

Olen tehnyt pitkän matkan kasvaakseni täksi ihmiseksi joka nyt olen. Olen niellyt valtavan määrän paskaa, tanssinut pillien mukaan jotka ovat olleet ristiriidassa oman rytmini kanssa. Koen että olen kannukseni ansainnut. Siksi ihmiseksi joksi olen tullut, jonka olen nyt antanut elää, kasvaa ja muovautua, ei tästä ole enää paluuta.

En ole haihatteleva taiteilija. Tuskin on oikeasti moni muukaan taiteilija. Teen kovasti töitä joka ikinen päivä vain selvitäkseni seuraavaan päivään. Luovan työn tekeminen ei tarkoita että puuhastelen ja harrastelen sitä sun tätä. Työni sisältää paljon eri vaiheita ja osa-alueita joissa ammattitaitoani ja sinnikkyyttäni mitataan koko ajan. Käytän kaiken tietotaitoni ja voimani saavuttaakseni seuraavan pisteen, rakentaakseni jotakin pysyvää pitkällä tähtäimellä.
Työssäni ei onnistuta yhdessä yössä, ei ehkä edes tuhannessa yössä. Mutta ne onnistumisen hetket ja se kuinka huomaat meneväsi eteenpäin, ihmiset alkavat huomaamaan ja tuntemaan sut ja työsi, sen eteen on tehty ja tehdään töitä, eikä lopeteta kun on rankkaa (ja rankkaa se on).

Olen aina tiennyt että mulla on paljon annettavaa tässä elämässä. Missä muodossa, miten ja keille, se hahmottuu koko ajan. Ennen se oli ihmissuhteet ja työ, nykyään se on mun taide ensisijaisesti. Kavereita on karsiutunut, palkasta on luovuttu ja stressi vääntää vatsanpohjaa joka päivä. Mutta mä tiedän että mä tuun selviämään jotenkin. Koska mä tiedän että mun on määrä tehdä tätä, määrä kertoa mun menestystarina joskus ja päästä antamaan muille toivoa, inspiraatiota ja uskoa itseensä. Tätä matkaa tehdessäni päätin yrittää jakaa elämääni ja antaa jotakin myös blogini muodossa. Toivon että se antaisi joillekin lisää uskoa itseensä, voimaa jaksaa puskea eteenpäin omassa tekemisessä, ja rohkeutta jokapäiväisessä elämässä.
Translation:
I have finally understood that I am an artist, and admitted that to myself. I’ve always thought of myself as a creative type, but have fought against it in a way so that I could keep my biggest passions as hobbies and seperate them from my work. I worked in a field of trade for about 9 years. My job always required organizational skills, leadership skills, sales skills, math heads, flexibility and efficiency. It also required a good knowledge of human nature, an eye for visuals and creativity. Nowadays, I work for myself and apply all of this to my own work.

I have come a long way to become this person I am today. I’ve had beyond my fair share of bullshit and danced along with rhythms that have been in conflict with my rhythm. I feel I’ve earned the right to be me. This person I’ve become ,which I have given permission to live and grow, there’s no turning back.

I am not a daydreamer. I don’t think many artist really are. I’m working really hard every day just to survive the next day. Doing creative work does not mean that I potter around doing this and that. My work contains a lot of different stages and areas where my profeccional skills and persistence are measured all the time. I use all the knowledge, skills and strenght I have to achieve my next stop, to eventually build something lasting in the long term. In my field the success does not come overnight, maybe it takes more that thousand nights. But those moments of success how you will find you’re going forward, people starting to notice your work, for that you have been working hard and you do not quit when it gets hard (and believe me, it its hard most of the time.).

I’ve always known I have a lot to give in this life. In what way, how and to whom, it is taking it’s shape all the time. Before it was my relationships and work, today it’s primarily my art. I have lost and let some friends go along the way, abandoned pay checks and feel the stress in daily basis. But I now I’ll survive somehow. Because I know that this is what I’m meant to do, and meant to tell my story sometime and get to give hope to others, give them inspiration and belief in themselves. While I’m at it, I decided to share my life and give something also in the form of my blog. I hope that it will give faith and courage to some people and strenght to be able to push forward with their own dreams.

Rokrok!
/Eeva

Denim jacket: Roots Inc. CUSTOM Boots: Caterpillar / Roots Inc. Top: H&M Jeans: BikBok and customized
Denim jacket: Roots Inc. CUSTOM
Boots: Caterpillar / Roots Inc.
Top: H&M
Jeans: BikBok and customized
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s